Tavallinen maanantai

Ihan tavallinen maanantai. Heräsin normiaikaan eli 7:30. Oli vielä hämärähyssyä. Normi aamupala: kaurapuuroa, mustikoita ja puolukoita, mukillinen roibos-teetä, näkkileipä, kalkkunaleikettä .Hesari kirkasvalolampun äärellä ja siinä kului reipas tunti. Pääsin vaihteeksi sähköpostiin. DNAlla on luokaton asiakashuolto. Pari viikkoa on welhon sähköpostit olleet jumissa. Välillä pääsee, useimmiten ei.

Keräilin tavaroita Punaisen Ristin konttiin vietäväksi. Busilla vaiko kävellen. Kas siinä pulma. Kävely voitti. Tietysti palasin parin "hyötykorin" kanssa. Katselin Kontin tarjontaa. Minkkiturkin saisi 100 eurolla. Hyväkuntoiset kengät kympillä.
Kerään askeleita. Ne ovat paras keräilykohde. Ei kasaannu kaappeihin. Juuri nyt klo 20:17 askeleita on 16 104. Nyt aktiiviranneke huomautti että on "Time to move".

Iltapäivä kului huomaamatta ja illansuussa oli Lavis-tunti. Aika rankka ja hikinen. Vielä pitäisi lämmittää sauna, syödä marjoja ja rahkaa ja leipää ja lukea yksi kirja loppuun.

Oleilevan ihmisen "työpäivä" päättynee noin 23:50. Tasan keskiyöllä pitää pään olla tyynyssä. Niin päätin jo 20 vuotta sitten.

Kamala kaamos

Olen ihmetellyt kaamoksen "kamaluutta". Syyskuun alkupuolelta olen istunut kirkasvalolampun äärellä aamuisin ja aurinko on paistanut kirkkaasti kaksi viikkoa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy  aurinkoinen keltainen koivu. Kaikesta huolimatta olen supersaamaton, nukun aamuisin yhdeksään ja syön ja syön. Mielestäni viime vuosi ei ollut näin ongelmallinen. Ja olin kaikenlisäksi Alpeilla viikon. Joskin matka vähän lässähti matkaseurani sairastumiseen ja oman lonkkani tulehdukseen.

Kirkastuisikohan huominen vaikka sadetta luvataan. Olin tänään Meikussa vuotuisessa lääkärintarkastuksessa eikä mitään pahiksia ollut näkyvissä. Labratulokset olivat tähdittömiä ja yleisolo kaamoskamaluutta lukuunottamatta ihan kunnossa.  Juhlan paikka.

Uutisissa kerrottiin, että eläkeläiset köyhtyvät - mutta  hallitus on sitä mieltä, että on parantanut eläkeläisten asemaa.  Jostain syystä ei ylihyvinvoivilta pahemmin ole nipistetty "etuuksia".  Muistan 1960-luvun alkupuolelta että silloin jo oli selvää, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Olen tässä eläkeläisenä pohtinut mikä on ikääntyvän väestön mahdollisuus aktiivielämään. Osalla 1930-1950 syntyneillä on suhteellisen pienet eläkkeet. Monet avioparit hädintuskin yltävät yhdessä keskimääräiseen eläkkeeseen (ei tarkistettua faktaa, vaan mutua lähipiiristä). Maaseudulla pitää olla auto ja itse olla ajokykyinen tai jos kunta on varoissaan, niin voi saada asiointimatkoja. Teatteriliput maksavat, konserttiliput maksavat, elokuvat maksavat ja eläkeläisalennukset ovat useimmiteen 2 €.

Itse selviän, kun käytän palveluista maksuttomia palveluja,  esim. sporttikorttia, jolla pääsen maksutta uimahalliin ja kuntosalille. Kulttuurissa pysyn 50 €:n kuukausibudjetissa. Matkamenoissa laskeskelen itse esim. kuinka monta kertaa joudun käymään Helsingissä. Bensaan ja bussilippuihin budjetoin 100 €. Vein viime viikolla kesäautoni pois ja "avoautoni" (fillari) etukumi on puhki.  Ostin 30 päivän seutulipun, 98 €. Mahtuu just budjettiin.
 Itävallan matkalle sain sponsorin :) syntymäpäivän johdosta. Kuvat katosivat kadotetun puhelimen mukana...

Hoi palvelu - älä karkaa älyseinään ja automaatteihin!

Taidan olla jo sopivasti vanha ihminen, koska jäykistyn kauhusta kun näyttää siltä että metrolippua ei saa kuin automaatista, lentokoneeseen pitää yrittää kahden automaatin kautta ja taskuvarkaat ottavat kohteekseen. Vähän lohduttaa että myös 40 v nuoremmat näyttävät myös "sekoilevan" automaattipalveluissa ja myös nuoremmilta varastetaan lompakoita ja käsilaukkuja.

Kävin Tukholman risteilyllä ja laivaanpääsyn automatiikka on kohtalaisen kivuton. Riittää kun näyttää viivakoodin lukijalle. Sitä ei kukaan huomaa, että minulla aina aluksi maihinnousukortti väärinpäin ja ihmettelen miksi portti ei aukene mulla. Toistaiseksi vielä hoksaan virheeni.

Viikkarin laiturista aina kävelen Tukholman keskustaan, mutta Värtanin satamasta pitää matkustaa metrolla ja takaisin voi kävellä, jos energiaa riittää. Värtanissa näytti, että lippuja ei enää myydä lehtikioskista, koska  asemahallin seinustalle on ilmaantunut kolme maksuautomaattia, mutta vielä oli lippuluukulla ihan ihminen pelastamassa automaattipelkoiset.

Tukholmassa oli loistava syyssää, tyyntä ja aurinkoista. Tunnelma vähän laski, kun huomasin että taskussa ei enää ollut puhelinta, jolla olin kuvannut matkan varrella muistilappuja itselleni. Pihistäjä sai huonon saaliin.  Puhelimeni oli jo vähän jeesusteipillä korjattu. Mutta omalta kannaltani Tukholman roskakoriin katosivat Itävallan kuvat ja kaikki yhteystiedot. Olen joskus kirjoittanut kaikki puhelinnumerot paperille, mutta en ole päivittänyt listaa moneen vuoteen.  Nyt vain odottelen soittoja tai etsiskelen Fonectasta. Kaksi numeroa olen tallentanut uuteen puhelimeeni, johon en edes osannut vastata ennenkuin kaivoin netistä 200 sivuisen käsikirjan, jossa jo noin sivulla 40 kerrottiin, miten vastataan.Toivottavasti muistan vielä huomenna.

Energiani kuitenkin häipyivät Tukholman aurinkoiseen säähän ja palasin kipinkapin  metrolla takaisin laivalle. Kävelin satamassa laivan aurinkokannella ja askeleita kertyi vaivaiset 22 000. Tavoite ko päivälle oli 30 000 ...

Mikä muuttui, kun 70 vuotta täyttyi?

Vuosi 1945 oli ensimmäinen suurten ikäluokkien vuosi, joskin vasta elokuusta lukien syntyvyys "räjähti". Eliniän odote naisilla oli 61 vuotta ja miehillä muistaakseni 58. Kovin oli erilainen Suomi silloin. Nyt 70 vuoden  ja 1 viikon ikäisenä pakosta tulee mieleeni elämän jatkoaika.  Todennäköisesti olen vähän terveempi kuin 7-kymppiset vuonna 1945. Mutta ikälisät tulevat. Ihan oikeesti tunnen itseni  uupuneeksi jo klo 10 illalla. Lonkka on kiukutellut liki 3 viikkoa ja olen odottanut jospa aika hoitaisi. Sen verran kiukkunen lonkka on ollut, että päädyin ostamaan flunssaburanaa, koska sen  voi liuottaa veteen ja imeytyminen alkaa jo suussa. Tänään onnistui Lavis melkein ilman  kipua. Vähän fuskasin. Ja se annettanee anteeksi ikäni vuoksi, koska kyseessä ei ollut mikään senioritunti, vaan myös 3-kymppiset osallistuivat samalle tunnille.
Toimeen ryhtyminen on työn takana. Pyykkikasa on odottanut silitystä kokonaisen viikon. Silitän aika harvoin  - yleensä vaan sivelen suoraksi. Piti silittää, kun tulin kotiin, mutta ei onnistunut.
Muisti pätkii ns. ikään kuuluvalla tavalla toistaiseksi. Tärkeitä menoja en vielä ole unohtanut, mutta muutamia tilaisuuksia, joihin olen luvannut mennä, on jäänyt unholaan. En ollut merkannut allakkaan.

Olen seurannut muutamien 71 vuotiaiden  ystävieni elämää tänä vuonna. Vakavia terveysongelmia on ilmestynyt ja tulkintani nyt on, että ei 70 v. ole mikään erityisen huono ikä, mutta vuoden kuluttua on jo paljon enemmän asioita, joita ei pysty tekemään terveyden pettämisen takia. Siis kiitos ja kunnioitus jokaiselle kohtuuterveelle päivälle.
Perustsekkaukset ovat tänä vuonna siirtyneet syyskuulta lokakuulle. Lääkäriaikaa on siirrelty edestakas. Nyt voimassa oleva aika on neljäs. Vielä sekin ehditään muuttaa.
Näillä eväillä mennään.

SYKSY saa

Syyskuu hyvällä alulla. Mieli vielä myöhäiskesässä. Mutta havahduin tänään aamun pimeyteen (ukkospilvi) ja kaivoin kirkasvalolampun esiin. Samalla muistin myös joulun. Olin unohtanut kysellä jouluaskartelutilaa maahanmuuttajalasten käyttöön yhdeksi päiväksi. Saa nähdä onko vielä mahdollista saada ko. "avustus" näinä aikoina. Teimme tämän vuoden suunnitelmat alkuvuodesta. Maailma oli erinäköinen. Pienen ryhmämme vapaaehtoistyö kohdentuu jo aiemmin Suomeen tulleiden maahanmuuttaja perheiden lapsiin, joiden vanhemmat ovat tulleet rauhattomilta alueilta. Mamumummoja olemme.

Joulun lisäksi muistin, että syksyn lukujärjestyskin pitäisi tehdä. Lukujärjestyksessä on pääpaino liikunnalla. Liikunta on yksi keino torjua pahista tai oikeastaan monta pahista näillä vuoskymmenillä.
Ensi viikolla alkavat jumpat. Kuntosalikorttikin on, mutta tarkistin elokuun käyntikertani ja saldo oli 0.   Kuka nyt helteellä rehkisi salilla.

Olen taas ensi  viikolla koiramummona. Remontin ja maalin ja lakkojen hajun keskellä koiranelämä ei ole hyvää koiranelämää. Mummolassa saa viettää koiranelämää, 4 lenkkiä ja vähän ylimääräistä herkkua, päiväunet mummon kainalossa eikä joudu olemaan yksin. Ja jos on joku yli 30 min kestävä meno,  niin sitten tulee "koiranlikka" paikalle.

Suorapalvelua

Kolmen viime päivän aikana olen kokenut vanhanaikaista "suorapalvelua". Sunnuntaina tarjosin lähisuvulle lounaan lapsuuteni maisemien Kyläkrouvissa. Kasi puhelinsoittoa. Alustava varaus ja vahvistus ja sain lisäksi pienet lisäpalvelut, joista en ollut mitään maininnut. Erinomaista ruokaa ja palvelua.

Toinen palvelu koski paljon parjattua autoalaa. Olin poikani autolla liikenteessä viikonvaihteessa ja ykskaks autossa jokin kolisi. Vanhan ihmisen korvalla kuultuna kyseessä oli mekaaninen vika. Poikani tarkisti alustan ja sanoi, että sillä voi ajaa, mutta mene Kannelmäkeen, sieltä voi saada pikaisen avun. Systeemi oli mainio. Korjaushallin seinällä oli ruutupaperi, ja siihen laitoin auton rekisterinumeron ja se oli jono. Kun tulin auton kanssa parkkikselta paikalle, niin sain ajaa suoraan huoltohalliin. Auto tuli kuntoon ja kohtuu hinnalla. Ei ajanvarauksia eikä kalleinta korjausvaihtoehtoa. Vaan vanhanaikainen pakoputken hitsaus.

Ja kummmassakaan ei käynyt pankkikortti. Toisen summan maksan pankkisiirrolla ja toisen maksoin käteisellä ja siitä sain asiallisen kuitin.

Oikeaa palvelua! Suoraan työn tekijöiltä tilattuna ja kontakti säilyi tekijöihin.

Kehäradan testailua

¨-Olen kokeillut kuinka kehärata "helpottaa" liikkumista esim. lentoasemalle. Olen ollut kolme kertaa "töissä" Asuntomessuilla ja käyttänyt bussi-junayhteyttä ja paluumatkalla olen testannut lentokenttäyhteyttä.

Tänään kävi juuri niin kuin ei pitäisi käydä.  Matka asuntomessuille kesti ja kesti.  Arvioin noin 1 km kävelymatkavauhdin väärin ja myöhästyin bussista noin 1 min, seuraava tuli kuitenkin jo 10 min kuluttu, mutta oli 3 min myöhässä pysäkkiaikataulusta. Vaihdoin junaan, ja   asemalta lähti juna,kun olin liukuportaiden puolivälissä. Seuraava tuli 11 min kuluttua, joten yli 20 min odotteluaikaa. Yhdeksän km:n matka kotoa Asuntomessuille kesti 50 min.

Talvella kyselin reittisuunnitelmia ja miten pääsen parhaiten Tikkurilaan. Bussilla ja junalla kertoi HSL:n suunnittelija. Nopeimmillaankin  bussi-junamatka kestäisi 30 min, koska yleisin kohteeni on uimahalli ja juna ei pysähdy kohdalla.  Bussiyhteyteni taitaa säilyä, mutta toinen sopiva bussireitti lakkautetaan. Ja mitä vaikuttaa ajoaikoihin, kun myös "koululaisbussi" lakkautetaan,

Helppo on matkustaa pöydän ääressä nopeasti, jos käyttää vain ns nettoaikoja. Apuajat ovat sitten toinen juttu.Kehäradan uusien junapysäkkien  pitkähköt kävelymatkat, liukuportaat tai toimimattomat hissit pidentävät matka-aikaa. Yhtenä lauantaina Aviapoliksen pysäkin kaikki liukuportaat näyttivät punaista valoa ja olivat stop-tilassa, Kivistön asemalla kerrotaan, että hissit on suljettu ja osa liukuportaistakin. Et sillee ... Vaikka olen julkisen liikenteen kannattaja ja käyttäjä, niin niinsanotusti ottaa pattiin kehäradan hypetys. Voisin laittaa kilven lentokenttäjunaan - bussilla olisit jo perillä.

Purnaan, vaikka omat kulkuyhteyteni suurinpiirtein säilyvät? Osa suorista bussiyhteyksistä katkeavatja pitää etsiä uudet yhteydet. Matka-aikoihin pitää lisätä 10-20 min lisää vaihtojen takia. Kun tähän ikään on ehtinyt, niin ei enää kiirettä töihin eikä lastenhoitoon. Ehkä purnaan toisten puolesta?

Kesää odotellessa

 

Kesä on mennyt palellen mökissä juhannuksen aikoihin. Mutta onneksi pieni helle sattui Ruisrockin aikaan. Meikämummo teki elämänsä ensimmäisen kunnollisen festarikeikan. Tuskassa olin kerran aikaisemmin, mutta olin vain muutaman tunnin. Ihmeesti saa energiaa nuorista ja (nuoriso)musiikista. Kuitenkin lauantain 35 000 festarivierasta rupesi ahdistamaan ja jäi kokematta Haloo helsingin keikka. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan.
Ensi viikolla se tulee - HELLE. Oiskohan 5 hellehälytystä mennyt ohi. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla on heinäkuussa ollut ihan kohtuullinen sää. Olen viettänyt useaan otteeseen koiramummon elämää ja vietän sitä parhaillaan.Vain kerran olemme olleet lenkillä sateessa ja päivälenkkejä on neljä. Eikä helle enää Suomeen jaksa...
Kirjallisuuslajini on  muuttunut - koiranakasvatus/ruokaoppaita on ainakin viisi yöpöydällä. Mutta nyt lienee aika päästää koirulit yöunille. Nukkuvat päiväunipaikoilla. Ja varmaan jokainen arvaa mikä on yöunien paikka.

Matkailu avartaa - torjuu dementiaa

Pitääköhän  otsikkofraasiin uskoa? Joka tapauksessa  maailma ja sen ihmiset ovat erilaisia kuin tässä  5 km säteellä pyöriessä. Osaan kauppareitit ja reitin kirkkoon. Liikuntaryhmänikin löydän Uimahallilla. Miten kauan onnistun toimimaan sisäympyrän ulkopuolella?
Todistelen itselleni, että en heitä eläkesenttejäni turhanpäiväiseen, kun oman päätökseni mukaisesti kerran kuussa suuntaan maailmalle. Totuuden nimessä aika lyhyt on maailmasäde. Onneksi VR:n tarjoukset, OnniBussi ja laivayhtiöiden tarjousmatkat mahdollistavat eläkemummon maailmanmatkailun. Maailmanmatkailukohteisiini kuuluvat myös kotimaan kohteet, mm. Espoo, joka minulle aika tuntematon Nuuksion bussilinjaa lukuunottamatta.

Viikonvaihteessa kiivetessäni Tukholmassa Södermalmin korkeita kiviportaita pohdin vieläkö jaksan ensi vuonna saman reitin. Kun Suomi oli ruotsalainen tuli monta kertaa mäellä mieleen. Siellä oli 1600- luvulla rakennettu mukulakivikatu ja vähän kauempana erilainen leikkipuisto, jonka varustusmalli oli 1800-luvulta. Minulle rakennukset olivat tuttua kamaa Suomen 1950-luvulta.  Ehkä 1800-luvulla ei ruotsalaisella kylällä voinut ostaa vohveleita, mutta leikkipuiston kioskista sai ostaa kahvin ja vohvelin kermavaahdolla ja mustikkahillolla. Nautin, koska sää oli kolea ja kahvimukin kyljissä sain lämmitellä kohmeisia näppejäni. Taas jäivät hanskat kotiin.

Eniten mieltäni avarsi Sofian kirkon mässa, Heliga trefaldighets dag. Riikinruotsista en saanut kaikuvassa ympäristössä selvää, mutta gospel-kuoro lauloi noin puoli konsertillista aluksi, keskellä ja lopuksi.  Kirkko oli kaunis ja valoisa. Paikalla oli noin 80 henkilöä. Kirkkokahvit oli tarjolla, mutta en nyt ihan koko aikaa voinut kirkossa viettää.

Ajatus oli vielä pistäytyä Valokuvamuseossa, mutta lippujono oli kadulle ja aikaa enää 1,5 tuntia, joten jäi väliin. Päivrentoutukselle aikaa eli koivet hytissä seinälle. Menomatkalla en kuunnellut tai katsellut viihdykeohjemaa, mutta paluumatka oli risteilymäinen. Olin menossa kahvilaan syömään salaattia, mutta pysähdyin grilliravintolan kohdalla - grillattu lohi, uuniperuna ja lasi valkkari maistui jo klassiselta risteilyltä. Kuuntelin ja katselin puoleen yöhön saakka viihdetarjonnan ja näin upean auringonlaskun -    aurinko kultasi pilvenreunat.

Maailma ympärillä muuttuu joka päivä. Miten pääsen laivaan, miten saan laivaravintolan automaatista tuoremehua, miten saan hytin oven auki, miten osaan vaihtaa Espoossa oikeaan bussiin? Onneksi Espoon matkat HSL:n reittiopas kertoo.
Olen menossa Turkuuseen heinäkuun alussa. OnniBussi vie hieman sivuun, joten pitää opetella Turun sisäinen liikenne. Jyväskylän olen jo ottanut 10 prosenttisesti halutuun. Paikallisten autoilevien puheita kuunnellessa kaupungin sisäinen liikenne on hyvä aivopähkinän perusta.

Keskiviikko keskellä kaikkea

Runosuonet sykkivät FB:ssä. Hauska lukea maanantairunoja, tiistaitaiteilua ja keskiviikkokolotuksia. Oma runosuoni ei kuitenkaan syki ja tänään lisäksi iski laiskamato.Pakotin itseni pienelle fillarointilenkille, koska  yritän totuttaa pyrstöäni pyöränsatulaan. Se ei enää ole ihan helppoa. Aerobinen kunto tuntuu myös olevan aika kehno, mutta pohkeissa on jytyä, koska mäet eivät ole korkeita, kuten yleensä keväällä.

Piti mennä kirjastoon 300 m päähän, mutta juutuin telkun ääreen katsomaan Prisma-studio-ohjelmaa. Kuvittelen oivaltaneeni, että mm. karppaus syö rasvan lisäksi lihaksia, joiden proteiinista esim. aivot saavat glugoosia. Koehenkilöt, identtiset kaksoset -  lääkäreitä molemmat, ilmoittivat että pysyvät erossa kaikenlaisista dieeteistä. Toinen heistä söi vain hiilihydraatteja, sokerisia jälkiruokia, hedelmiä ja kasviksia eikä yhtään rasvaa ja toinen söi rasvaista ruokaa ilman hiilareita. Tutkijoiden näkemys on, että ei rasva yksin tai hiilihydraatit yksin saa aikaan syömishimoa, mutta makea ja rasvainen donitsi, siihen tulee himo... m.o.t.

Elämän eliksiiriä

Elämää ennen wappua ja wapun jälkeen

Sadetta - keskiviikkona vapun aatonaattona satoi melkein kaatamalla. Oli ulkoilupäivä Kuusijärvellä. Neljän tunnin ajateltu ulkoilu kutistui kilometrin luontopolun kiertämiseen ja hetken sadejumppaan. Katsoin kuvia vuoden takaa. Oli kaunista ja koleaa kuten oli nytkin vapunaattona.  Tänään olisi ollut linturetki, mutta sade kaatoi aatteen.

Mutta sini- ja valkovuokot kukkivat ajallaan, koivut ovat hiirenkorvalla tai vähän yli. Päivä on pidentynyt jo hyvään pituuteen, joten kesä tulee. Arvailen että kesäkuussa,  jolloin ajattelin nauttia maaseudulla kesän valosta, on sateista ja koleaa ja paluupäivänä kirkastuu.

Minulla ei ole koskaan ollut ehdotonta vapputraditioita. Kun olin pikkutyttö, niin  haravoitiin maatalon pihaa. Helsinkiin muutettuani (15 v.) olin vappuna töissä ravintolassa. Pohdin silloin miten viettäisin vapun. Päätin mennä ravintolaan töihin aatoksi ja vappupäväksi. Valitsin puhelinluettelon keltaisilta sivuilta ravintolat. Aamutähti, Adlon - siis Adloniin. Siellä meni muutama vappu. 1970- luvulla kävin katsomassa työväen marsseja ja 1980-luvulla lapsen kera pikakäynnillä Kauppatorilla ja Espalla tai mökillä. Ja 1990-luvulla mökillä. 2000- luvulla kävin silloin tällöin Kaivopuistossa katselemassa kattauksia.  Taistelin itseni eilen vappulenkille Kaivopuistoon asti (8 km) eli selätin laiskamadon.  Kattauksia jo  purettiin, ja meno vaikutti hyvin rauhalliselta myöhäisiltapäivällä. Surkeimmalta näytti Kaivopuiston nurmikko. Roskkapartiot olivat jo kokoontuneet ja osa juhlijoista hoiti omat roskansa keräilypaikkoihin. Roska(amis)joukon meno parantunut :).

Ylioppilaslakki on ollut kerran päässäni vappuna. Yleensä olen sen laittanut pöydälle vappukoristeeksi sinisen ja punaisen viuhkan viereen. Nyt en tehnyt edes sitä. Tajusin kotiin tultuani olleeni "protestipukeutuja" Espalla ja Kaivopuistossa. Minulla oli punainen takki ja hiuspanta. Yksi nuori mies huomauttikin että "oletpa värikäs tänään".

JATKOAJALLA...

Tieto lisää tuskaa, mutta myös tieto vapauttaa. Kuuntelin tänään Rintasyöpäyhdistyksen juhlaseminaarissa  rintasyöpäasiantuntijoiden luentoja. Valtavasti ovat hoidot kehittyneet jopa viimeisen 5 vuoden aikana, jolloin olen ollut vain kontrolloituna. Tiedän, että oma pahikseni kuuluu sarjaan agressiiviset pahikset, mutta en tiennyt, että ennenkuin saamani hoito otettiin käyttöön, niin jäljellä oleva eliniänodote oli 1 vuosi.

Tilastot ovat tilastoja, mutta nykyisinkin  keskimääräinen eliniän lisäys on 56,5 kk. Olen jo ylittänyt keskiarvoeliniän pidennyksen. Saamani biologisen lääkkeen (trastutsumabi) valmistajan sivuilla oli aikoinaan arvio ns. parantuneista,  noin 37% hoidetuista. Nyt ei arvioita enää löytynyt. Pitää vain uskoa, että kuulun tuohon kolmannekseen.  - Täytyisi olla biokemisti, jotta olisi hyvin ymmärtänyt luennoitsijan selvityksen lääkkeen toiminnasta solun DNA:ssa. Monimutkaista. Samoin lääkkeen valmistus on kuulema todellista korkeatekniikkaa. Hintaakin  hoidoilla on rutkasti, joten voin olla vain kiitollinen Suomessa saatavasta hoidosta. - Britanniassa mennään jo punnat edellä, kun arvioidaan lääkkeiden korvattavuutta. Mikä on esim. kahden lisäelivuoden arvo.

Perustietoni sairaudestani ovat jääneet 5 vuoden takaiselle tietotasolle. Mutta tietojen päivitys on aina tarpeen, vaikka asia on jäänyt taka-alalle.

Tämä päivä kannusti taas elämään kuin "viimeistä päivää". Jokainen päivä on loppuelämän ensimmäinen, mutta se voi olla myös viimeinen. Aurinko on lisämotivaatio ennaltaehkäisevän liikunnan harjoittamiseen huomenna - jumppa klo 9 ja sitten 5-6 km kävelyä kotiin.

http://www.europadonna.fi/
http://www.siskot.info/

Löytämisen ilo

Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt eka kierroksella asiakaskorttia ja luottokorttia, jotka olin poistanut lompakosta, koska ne eivät olleet päivittäisessä käytössä. Pengoin lompakot, laukut ja kaikki mahdolliset laatikot. Aloitin etsinnän taas alusta ja siellähän ne olivat, ensimmäisessä etsinnän kohteessa. Etsintään oli kulunut ainakin puoli tuntia. Löytämien ilo on eläkeläisen suurin ilo. Tuon viisauden kuulin ensimmäisenä eläkeläispäivänä ja se taitaa olla totta.

Missä luuraat aurinko? Tämän päivän räntis oli jotenkin mieltä latistava. Sää oli vielä ikävämpi kuin alkuviikolla Kuopiossa. Olen aika usein ollut hiihtolomalla Kuopiossa, joskus Puijolla ja joskus ystäväni luona ja hiihdellyt Kallaveellä ja Pappilan  pellloilla. Nyt ei tehnyt mieli hiihtelemään. Vettä ja loskaa ja hiihtopelloilleni oli ilmestynyt taloja. Puijolle en enää uskalla.

Mutta kevät tulee ja ehkä aurinkokin näyttäytyy.  Päivä on jo pidentynyt 5 tuntia. Pitäisiköhän herätä myös aikaisemmin? Jos ehtisi tehä päivän aikana mitä on ajatellut.   Tahon aurinkoon....

                     

Kunnostamisbileet

Kunnostamisbileet ovat alkaneet  rapisevan kroppani ympärillä. Selkä lähettää kivuliaita viestejä joka päivä. Ostin kuntosalijäsenyyden, palkkasin PT:n muutakaksi kerraksi ja liityin ryhtiryhmään. Fysioterapeutti. PT lupasi selkäni kuntoutuvan, kunhan teen huolellisesti ohjelmani. Liikkeet ovat hyvin yksinkertaisia ja kevyen näköisiä, mutta eivät kevyitä. Käyn lisäksi mummojumpassa 2x viikossa. Saas nähä miten muorin käy. - Olen inhonnut juoksumattoa, koska en  voi juosta - selkään sattuu. Nyt se on suosikkini. En juokse, mutta kävelen ja olen jo pystynyt nostamaan askelnopeutta.
Tänään olisi ollut upea hiihtokeli, mutta ajan otti jumppa ja viron tunti. Ja pitäis olla lähellä peltolatu, jota voisin kiertää.

Edellinen teksi on kirjoitettu tammikuun puolivälissä ja näköjään on tullut kiirusta väliin, koska teksti on jäänyt roikkumaan.

Kuntokuurini on kestänyt puoltoista kuukautta. Juoksuaskeleet eivät enää satu, jos vain muistan kiristää sisäisen panssarin. Nyt oli lepoviikko eli hiihtoloma .Olen tehnyt  vain pieniä koiralenkkejä "koiranilmassa". Torstaista saakka olen ollut täysaikainen koirien seuramummu.

Juuri nyt jalkani vieressä pärekorissa nukkuu päiväuniaan kaksi koiraneitiä. Tein mielestäni erinomaisen koirapesän ja laitoin sen 2 metrin päähän oleilutuolistani.Kumpikaan ei ollut korista kiinnostunut. Siirsin pärekorin jalkani viereen, niin ihme ja kumma, molemmat sovittautuivat koppaan päiväunille.
Yöunien paikka on sitten toinen juttu. Koirien hoitaminen on kaikinpuolin terveellistä, nukkumaankin  menen jo 22-23 aikoihin ja aamuisin nenästelyherätys tulee klo 7. En syö edes iltavoileipiä, koska säälin koiria, koska ne eivät saa itselleen iltaleipiä.


Eteläisen Suomen hiihtolomaviikon sää on ollut kaikkea muuta kuin hiihdettävä. Lumet ovat sulaneet, polut ja ladut jäätä. Onneksi su-ma oli pikkutalvi ja talvea taltioitua puhelimen muistiin.

Haltialan ulkoilureitillä olisi hyvällä tahdolla voinut hiihtää. Jonkinlainen latu-ura oli noin suurimman osaa kävelyreittiäni, mutta en häirinnyt hiihtäjiä, koska niitä ei ollut.



Talven merkkejä löytyi myös Uunisaaresta, meri jäätyi hiljalleen. Mutta eipä ole enää sielläkään talvea.

Kakofoniaa ja arkimatkustamista nyt ja tulevaisuudessa

Joululomat ovat ohi ja sen huomasi uimahallin saunassa. Löylyssä istuivat vesijumpparit ja noin 10 vuotiaat tytöt. Lapset keskustelivat, ja eläkeikäiset mammat vaihtoivat kuulumisia 3 viikon tauon jälkeen. Saunan  "hiljaisuus" oli kaukana.  Aikamoista puheen kakofoniaa.

Tikkurilassa on otettu käyttöön uusi matkakeskus. Päivän ohjelmaan kuului seniorijumpan ja vesijuoksun lisäksi uuteen matkakeskukseen tutustuminen. Käynti matkakeskuksessa oli todella tarpeellinen.  Pysäkit olivat muuttuneet "perusbussini" kohdalla ja ei kovin palvelevaan suuntaan. Aikaisemmin pysäkki oli mm. terveyskeskuksen kohdalla, mutta nyt ei enää. Junaan pitää mennä orsikäytävän kauatta eli liukuportaita ylös ja sitten alas. Toivottavasti portaat toimivat paremmin kuin esim. Malmilla. Ehkä vanha tunnelimahdollisuus on vielä käytössä. En muistanut tarkistaa. Hyvää uudistuksessa on se, että on katettu bussilaituri, huonoa se että matkat  lähtöpysäkeille pidentyivät. Bussista junaan pitää varata paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin. .

Innostuin vielä tutkimaan tulevaa bussilinjauudistusta. Kartta oli pdf:ssä epäselvä ja nettikeskustelun perusteella tiedän, että jossakin intrnetin ihmemaailmassa on parempi kartta, mutta missä. Selvisi, että käyttämäni sisäisten busssien numerot muuttuvat ja tutut seutubussinumerot vievät  "minne saattuu" eikä sinne minne nykyisin. Vielä epäselvempi on vyöhykehinnoittelu. Palvelualueeni on tulevan vyöhykerajan tuolla puolen ja maksaa mitä maksaa. En saanut kyselyyni uskottavaa vastausta.  Joka tapauksessa vain Helsinki saa säilyttää vanhat sisäiset bussinumerot. Espoo sekä Vantaa muodostavat uudet sisäiset. Toivottavasti ei dementia iske ennen arkimatkustusuudistusta.
https://www.hsl.fi/vantaanlinjasto