Mikä muuttui, kun 70 vuotta täyttyi?

Vuosi 1945 oli ensimmäinen suurten ikäluokkien vuosi, joskin vasta elokuusta lukien syntyvyys "räjähti". Eliniän odote naisilla oli 61 vuotta ja miehillä muistaakseni 58. Kovin oli erilainen Suomi silloin. Nyt 70 vuoden  ja 1 viikon ikäisenä pakosta tulee mieleeni elämän jatkoaika.  Todennäköisesti olen vähän terveempi kuin 7-kymppiset vuonna 1945. Mutta ikälisät tulevat. Ihan oikeesti tunnen itseni  uupuneeksi jo klo 10 illalla. Lonkka on kiukutellut liki 3 viikkoa ja olen odottanut jospa aika hoitaisi. Sen verran kiukkunen lonkka on ollut, että päädyin ostamaan flunssaburanaa, koska sen  voi liuottaa veteen ja imeytyminen alkaa jo suussa. Tänään onnistui Lavis melkein ilman  kipua. Vähän fuskasin. Ja se annettanee anteeksi ikäni vuoksi, koska kyseessä ei ollut mikään senioritunti, vaan myös 3-kymppiset osallistuivat samalle tunnille.
Toimeen ryhtyminen on työn takana. Pyykkikasa on odottanut silitystä kokonaisen viikon. Silitän aika harvoin  - yleensä vaan sivelen suoraksi. Piti silittää, kun tulin kotiin, mutta ei onnistunut.
Muisti pätkii ns. ikään kuuluvalla tavalla toistaiseksi. Tärkeitä menoja en vielä ole unohtanut, mutta muutamia tilaisuuksia, joihin olen luvannut mennä, on jäänyt unholaan. En ollut merkannut allakkaan.

Olen seurannut muutamien 71 vuotiaiden  ystävieni elämää tänä vuonna. Vakavia terveysongelmia on ilmestynyt ja tulkintani nyt on, että ei 70 v. ole mikään erityisen huono ikä, mutta vuoden kuluttua on jo paljon enemmän asioita, joita ei pysty tekemään terveyden pettämisen takia. Siis kiitos ja kunnioitus jokaiselle kohtuuterveelle päivälle.
Perustsekkaukset ovat tänä vuonna siirtyneet syyskuulta lokakuulle. Lääkäriaikaa on siirrelty edestakas. Nyt voimassa oleva aika on neljäs. Vielä sekin ehditään muuttaa.
Näillä eväillä mennään.