Koiramummon elämää

 

Heidän piti vain tulla parina päivänä päivähoitoon männeellä viikolla. Koiraneidit Lola ja Vivi tulivatkin ke/to yöllä kello 2 ja lähtevät ma/ti yönä kello 4. Tuli yllättävä suunnitelmien muutos.

Märkäruokaa oli varastossa ja ehdin vielä kauppaan ostamaan jauhelihaa. Saan itsekin aina jauheliharuokaa, kun koiraneidit ovat kylässä. Peruin muut viikonloppuajatukseni. Olin oikeasti sitä mieltä, että 500 km autolla-ajoa ei ole hyvää lonkkatulehduksen hoitoa. Tai kilometrien yhtämittainen kävely tai jumppa ei ole nyt hyväksi.

Elämme hyvin aikataulutettua elämää, mihin sisältyy ruokailut, 4 ulkoilua ja päiväunet. Ulkoilut yritän suunnitella siten, että aamulla työmatkalaiset ovat jo fillaroineet töihinsä ja koululaiset menneet luokkiinsa eli aamulla n. 9.10 ulos. Lola haukkuu lähes kaikki vastaantulevat koirat, koulutuksesta huolimatta. Vain kahta koiraa  voi kuonotella.  Aamupala pitää saada heti, kun tullaan kotiin.  Sen jälkeen mummon puuro ja kahvi sekä sHesarin lukua, mistä Vivi ei tykkää. Pitäisi leikkiä vähän enemmän. Kello 13 paikkeilla seuraava pissalenkki ja 14 mummon lounas ja koiralasten välipala. Tänään se oli keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Sitten päiväunille. Kun menen makuuhuonetta kohti, niin välittömästi  kaksi kuonoa suuntaa sänkyä kohti. Pienin tulee mahan päälle ja toinen kehnää kylkeen. Yritän lukea jos pystyn pitämään kirjaa kädessä. Kirja on minulle hyvä unilääke. Toinen tärkeä ulkoilu  edeltää päiväruokaa. 17-18 paikkeilla on vaikea löytää reittiä, joka olisi haukkuttavista vapaa, mutta pienen mutkan voi aina tehdä. Ja sitten vain odotellaan iltalenkkiä ja koirat rauhoittuvat odottamaan koska menen nukkumaan.

Tänään olen suunnitellut lähteväni illalla jääkiekkokisan toisen erän alussa liikkeelle. Isot koirat katsovat matsia.

Olen tehnyt päätöksen, että "mummolassa" on erilaista. Yksin ei koirien tarvitse olla tuntia kauemmin. Jos minulla on pitempiaikainen meno, niin palkkaan  seuralaisen koirille. Seuralaispalkka on ateria. Tulee laitettua itsellekin ruokaa.

Vivi inhoaa valjaita ja piiloutuu aina jos huomaa että valmistaudun uloslähtöön. Minusta on tullut vähän epäreilu. Yllätän valjailla ennen kuin itse olen sen näköinen että menoksi. Kohta taas mennään, Venäjä saa pronssia joten jääkiekkoa ei kannata enää seurata. Sory Vivi. Tulen nyt valjashaalarin kanssa.

SYKSY saa

Syyskuu hyvällä alulla. Mieli vielä myöhäiskesässä. Mutta havahduin tänään aamun pimeyteen (ukkospilvi) ja kaivoin kirkasvalolampun esiin. Samalla muistin myös joulun. Olin unohtanut kysellä jouluaskartelutilaa maahanmuuttajalasten käyttöön yhdeksi päiväksi. Saa nähdä onko vielä mahdollista saada ko. "avustus" näinä aikoina. Teimme tämän vuoden suunnitelmat alkuvuodesta. Maailma oli erinäköinen. Pienen ryhmämme vapaaehtoistyö kohdentuu jo aiemmin Suomeen tulleiden maahanmuuttaja perheiden lapsiin, joiden vanhemmat ovat tulleet rauhattomilta alueilta. Mamumummoja olemme.

Joulun lisäksi muistin, että syksyn lukujärjestyskin pitäisi tehdä. Lukujärjestyksessä on pääpaino liikunnalla. Liikunta on yksi keino torjua pahista tai oikeastaan monta pahista näillä vuoskymmenillä.
Ensi viikolla alkavat jumpat. Kuntosalikorttikin on, mutta tarkistin elokuun käyntikertani ja saldo oli 0.   Kuka nyt helteellä rehkisi salilla.

Olen taas ensi  viikolla koiramummona. Remontin ja maalin ja lakkojen hajun keskellä koiranelämä ei ole hyvää koiranelämää. Mummolassa saa viettää koiranelämää, 4 lenkkiä ja vähän ylimääräistä herkkua, päiväunet mummon kainalossa eikä joudu olemaan yksin. Ja jos on joku yli 30 min kestävä meno,  niin sitten tulee "koiranlikka" paikalle.

Kunnostamisbileet

Kunnostamisbileet ovat alkaneet  rapisevan kroppani ympärillä. Selkä lähettää kivuliaita viestejä joka päivä. Ostin kuntosalijäsenyyden, palkkasin PT:n muutakaksi kerraksi ja liityin ryhtiryhmään. Fysioterapeutti. PT lupasi selkäni kuntoutuvan, kunhan teen huolellisesti ohjelmani. Liikkeet ovat hyvin yksinkertaisia ja kevyen näköisiä, mutta eivät kevyitä. Käyn lisäksi mummojumpassa 2x viikossa. Saas nähä miten muorin käy. - Olen inhonnut juoksumattoa, koska en  voi juosta - selkään sattuu. Nyt se on suosikkini. En juokse, mutta kävelen ja olen jo pystynyt nostamaan askelnopeutta.
Tänään olisi ollut upea hiihtokeli, mutta ajan otti jumppa ja viron tunti. Ja pitäis olla lähellä peltolatu, jota voisin kiertää.

Edellinen teksi on kirjoitettu tammikuun puolivälissä ja näköjään on tullut kiirusta väliin, koska teksti on jäänyt roikkumaan.

Kuntokuurini on kestänyt puoltoista kuukautta. Juoksuaskeleet eivät enää satu, jos vain muistan kiristää sisäisen panssarin. Nyt oli lepoviikko eli hiihtoloma .Olen tehnyt  vain pieniä koiralenkkejä "koiranilmassa". Torstaista saakka olen ollut täysaikainen koirien seuramummu.

Juuri nyt jalkani vieressä pärekorissa nukkuu päiväuniaan kaksi koiraneitiä. Tein mielestäni erinomaisen koirapesän ja laitoin sen 2 metrin päähän oleilutuolistani.Kumpikaan ei ollut korista kiinnostunut. Siirsin pärekorin jalkani viereen, niin ihme ja kumma, molemmat sovittautuivat koppaan päiväunille.
Yöunien paikka on sitten toinen juttu. Koirien hoitaminen on kaikinpuolin terveellistä, nukkumaankin  menen jo 22-23 aikoihin ja aamuisin nenästelyherätys tulee klo 7. En syö edes iltavoileipiä, koska säälin koiria, koska ne eivät saa itselleen iltaleipiä.


Eteläisen Suomen hiihtolomaviikon sää on ollut kaikkea muuta kuin hiihdettävä. Lumet ovat sulaneet, polut ja ladut jäätä. Onneksi su-ma oli pikkutalvi ja talvea taltioitua puhelimen muistiin.

Haltialan ulkoilureitillä olisi hyvällä tahdolla voinut hiihtää. Jonkinlainen latu-ura oli noin suurimman osaa kävelyreittiäni, mutta en häirinnyt hiihtäjiä, koska niitä ei ollut.



Talven merkkejä löytyi myös Uunisaaresta, meri jäätyi hiljalleen. Mutta eipä ole enää sielläkään talvea.