Löytämisen ilo

Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt eka kierroksella asiakaskorttia ja luottokorttia, jotka olin poistanut lompakosta, koska ne eivät olleet päivittäisessä käytössä. Pengoin lompakot, laukut ja kaikki mahdolliset laatikot. Aloitin etsinnän taas alusta ja siellähän ne olivat, ensimmäisessä etsinnän kohteessa. Etsintään oli kulunut ainakin puoli tuntia. Löytämien ilo on eläkeläisen suurin ilo. Tuon viisauden kuulin ensimmäisenä eläkeläispäivänä ja se taitaa olla totta.

Missä luuraat aurinko? Tämän päivän räntis oli jotenkin mieltä latistava. Sää oli vielä ikävämpi kuin alkuviikolla Kuopiossa. Olen aika usein ollut hiihtolomalla Kuopiossa, joskus Puijolla ja joskus ystäväni luona ja hiihdellyt Kallaveellä ja Pappilan  pellloilla. Nyt ei tehnyt mieli hiihtelemään. Vettä ja loskaa ja hiihtopelloilleni oli ilmestynyt taloja. Puijolle en enää uskalla.

Mutta kevät tulee ja ehkä aurinkokin näyttäytyy.  Päivä on jo pidentynyt 5 tuntia. Pitäisiköhän herätä myös aikaisemmin? Jos ehtisi tehä päivän aikana mitä on ajatellut.   Tahon aurinkoon....

                     

Kunnostamisbileet

Kunnostamisbileet ovat alkaneet  rapisevan kroppani ympärillä. Selkä lähettää kivuliaita viestejä joka päivä. Ostin kuntosalijäsenyyden, palkkasin PT:n muutakaksi kerraksi ja liityin ryhtiryhmään. Fysioterapeutti. PT lupasi selkäni kuntoutuvan, kunhan teen huolellisesti ohjelmani. Liikkeet ovat hyvin yksinkertaisia ja kevyen näköisiä, mutta eivät kevyitä. Käyn lisäksi mummojumpassa 2x viikossa. Saas nähä miten muorin käy. - Olen inhonnut juoksumattoa, koska en  voi juosta - selkään sattuu. Nyt se on suosikkini. En juokse, mutta kävelen ja olen jo pystynyt nostamaan askelnopeutta.
Tänään olisi ollut upea hiihtokeli, mutta ajan otti jumppa ja viron tunti. Ja pitäis olla lähellä peltolatu, jota voisin kiertää.

Edellinen teksi on kirjoitettu tammikuun puolivälissä ja näköjään on tullut kiirusta väliin, koska teksti on jäänyt roikkumaan.

Kuntokuurini on kestänyt puoltoista kuukautta. Juoksuaskeleet eivät enää satu, jos vain muistan kiristää sisäisen panssarin. Nyt oli lepoviikko eli hiihtoloma .Olen tehnyt  vain pieniä koiralenkkejä "koiranilmassa". Torstaista saakka olen ollut täysaikainen koirien seuramummu.

Juuri nyt jalkani vieressä pärekorissa nukkuu päiväuniaan kaksi koiraneitiä. Tein mielestäni erinomaisen koirapesän ja laitoin sen 2 metrin päähän oleilutuolistani.Kumpikaan ei ollut korista kiinnostunut. Siirsin pärekorin jalkani viereen, niin ihme ja kumma, molemmat sovittautuivat koppaan päiväunille.
Yöunien paikka on sitten toinen juttu. Koirien hoitaminen on kaikinpuolin terveellistä, nukkumaankin  menen jo 22-23 aikoihin ja aamuisin nenästelyherätys tulee klo 7. En syö edes iltavoileipiä, koska säälin koiria, koska ne eivät saa itselleen iltaleipiä.


Eteläisen Suomen hiihtolomaviikon sää on ollut kaikkea muuta kuin hiihdettävä. Lumet ovat sulaneet, polut ja ladut jäätä. Onneksi su-ma oli pikkutalvi ja talvea taltioitua puhelimen muistiin.

Haltialan ulkoilureitillä olisi hyvällä tahdolla voinut hiihtää. Jonkinlainen latu-ura oli noin suurimman osaa kävelyreittiäni, mutta en häirinnyt hiihtäjiä, koska niitä ei ollut.



Talven merkkejä löytyi myös Uunisaaresta, meri jäätyi hiljalleen. Mutta eipä ole enää sielläkään talvea.

Kakofoniaa ja arkimatkustamista nyt ja tulevaisuudessa

Joululomat ovat ohi ja sen huomasi uimahallin saunassa. Löylyssä istuivat vesijumpparit ja noin 10 vuotiaat tytöt. Lapset keskustelivat, ja eläkeikäiset mammat vaihtoivat kuulumisia 3 viikon tauon jälkeen. Saunan  "hiljaisuus" oli kaukana.  Aikamoista puheen kakofoniaa.

Tikkurilassa on otettu käyttöön uusi matkakeskus. Päivän ohjelmaan kuului seniorijumpan ja vesijuoksun lisäksi uuteen matkakeskukseen tutustuminen. Käynti matkakeskuksessa oli todella tarpeellinen.  Pysäkit olivat muuttuneet "perusbussini" kohdalla ja ei kovin palvelevaan suuntaan. Aikaisemmin pysäkki oli mm. terveyskeskuksen kohdalla, mutta nyt ei enää. Junaan pitää mennä orsikäytävän kauatta eli liukuportaita ylös ja sitten alas. Toivottavasti portaat toimivat paremmin kuin esim. Malmilla. Ehkä vanha tunnelimahdollisuus on vielä käytössä. En muistanut tarkistaa. Hyvää uudistuksessa on se, että on katettu bussilaituri, huonoa se että matkat  lähtöpysäkeille pidentyivät. Bussista junaan pitää varata paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin. .

Innostuin vielä tutkimaan tulevaa bussilinjauudistusta. Kartta oli pdf:ssä epäselvä ja nettikeskustelun perusteella tiedän, että jossakin intrnetin ihmemaailmassa on parempi kartta, mutta missä. Selvisi, että käyttämäni sisäisten busssien numerot muuttuvat ja tutut seutubussinumerot vievät  "minne saattuu" eikä sinne minne nykyisin. Vielä epäselvempi on vyöhykehinnoittelu. Palvelualueeni on tulevan vyöhykerajan tuolla puolen ja maksaa mitä maksaa. En saanut kyselyyni uskottavaa vastausta.  Joka tapauksessa vain Helsinki saa säilyttää vanhat sisäiset bussinumerot. Espoo sekä Vantaa muodostavat uudet sisäiset. Toivottavasti ei dementia iske ennen arkimatkustusuudistusta.
https://www.hsl.fi/vantaanlinjasto

"Löytötavarakori"

Kadulla oli matkakortti. Poimin sen taskuuni ja mietin minne veisin - kirjastoon? Ei sittenkään. Olin menossa Helsingin keskustaan ja HSL:n palvelutoimisto oli vielä auki, joten vesin kortin sinne. Se laitettiin löytötavarakoriin ja kun kortin haltija hakee mahdollisesti uutta korttia, niin selviää, että kortti on löytynyt. Kortille saattoi olla ladattuna rahaa. Mutta ei minin olisi tarvinnut viedä korttia palvelutoimistoon.Olisin voinut jättää  kortin esim. bussinkuljettajalle. He toimittavat löytökortit löytötavaroihin. Oppia ikä kaikki..

Valoa, valoa, valoa

Kaamosaikaan kuulema leivän himo valtaa ihmisen noin 20 paikkeilla. Tosi on. Minulle tulee vastustamaton halu syödä voileipiä iltauutisten aikaan. Luin eilen HS:n sivuilta, että hiilihydraattihimo  voi taltuttaa kirkasvalolamppuhoidolla. Marssin lähikauppaan ja ostin Suomessa valmistetun kirkasvalon. Tuin työllisyyttä, maksoin arvonlisäveroa ja viritin itsessäni toivon, että kaamospaisumiseni stoppaa ja energiatasoni nousee.  Ravintolapäivän kunniaksi kotimatkalla söin lounaaksi voileipäkakkua ja suklaakakkua.  Mielihyvää ja veren sokeri korkealle.

Kello 15 paikkeilla istuin 30 min kirkkaudessa. Jännäsin menikö yöunet ja  tuleeko päänsärky. Sain vain energiapuustin. Sortteerasin kynttilä- ja lautasliinalaatikon, vaihdoin senkin ja sohvan paikkaa ja uni tuli (klo 1) odottelematta. Pää oli hieman tuhnu, mutta en ole varma oliko kirkasvalo syyllinen.

Tänään istuin 45 min kirkasvalon äärellä. Söin sunnuntaiaamiaisen, jonka osaset lyövät toisiaan korvalle. Siivu pekonia ja kananmuna paistettuna, kahvia, juureva-leipää. Mukillinen smoothieta, jossa oli 1 dl kotimaista omenamehua, lehtikaalia, pinaattia, persiljaa, basilikaa,  chiliä, inkivääriä, ruisleseitä, kauraleseitä 1 dl puolukoita,
Sipulin, valkosipulin, kurkuma-pippurisekoituksen jätän myöhemmin nautittavaksi. Testaan nouseeko energiatasoni, vaikka välillä nautiskelen roskaruokaa...















.

Näkymätön asiakas

Asiakas nähdään tai ei nähdä. Mietin perjantai-iltapäivänä olenko saanut uuden näkymättömän hahmon. Päätin pistäytyä kahvilla ennen asioiden toimittamista Helsinki-nimisessä kaupungissa. Klo oli noin 15 ja menin tilaukset otetaan pöydistä-paikkaan. Tarjoilijoita salissa oli ehkä  neljä ja huomaamistani odotellessa havaitsin, että kahvit ja leivokset tuli asiakkaille, jotka olivat tulleet myöhemmin.
Katselin kelloa ja päätin että 20 min on kyllä max aika odottaa tarjoilijaa joten olin jo lähtökuopissa kun minulta tultiin pyytämään tilausta. Odotusaikaani pahoiteltiin. Tilasin kahvin ja lämpimän voileivän ja kysyin että ei kait se kestä puolta tuntia. Ei toki oli vastaus. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kahvikuppi tuli - join kahvin ja edelleen odottelin  leipää, joka tuli noin 20 min kuluttua pahoittelun kera kun kesti. Pyysin heti laskun ja  tarjosin rahaa, jonka tarjoilija sanoi hakevansa hetken kuluttua. Hetki kesti ja kesti, joten menin maksamaan kassalle. Jäi tunne että koko ajan simputettiin odottamisella.

Kahvilla pistäytyminen kesti liki tunnin... Ikävä juttu, mutta ainoa keino protestoida on jättää paikka väliin loppuelämäksi. Olen käynyt 1960-luvulta saakka ko. kahvilassa.

 Tiedän, että tuulipuvussa yleensä Hgin keskustassa on näkymätön palvelupaikoissa, mutta nyt päälläni oli punainen villakangastakki. En haissut pahalle ja olin selvinpäin, mutta olin  yksinistuva vanha nainen.
Taidan sittenkin lähettää palautetta, jos löydän netistä mahdollisuuden. Asiakas on aina asiakas, vaikka on vanha ja yksin.

Oleilua

Kuinka saat aikasi kulumaan eläkkeellä? Näin kysyi entinen työtoveri, jonka näin ensimmäisen kerran oleiluelämään siirtymiseni jälkeen. Pitää siis hieman miettiä mitä teen mittääntekemättöminä päivinä. Tänään oli yksi sellainen päivä.

Nousin klo 8 ja olin nukkunut erinomaiset yöunet. Kiitos eilisen 40 min kävelyn saateessa, puolen tunnin vesijuoksun ja terapia-altaan hieromasuihkujen. Aamurutiinit olivat valmiit klo 10 paikkeilla. Hesari luettu, aamukahvit juotu ja sänky pedattu. Sen jälkeen istahdin hetkeksi koneen ääreen, luin sähköpostit ja katsoin pari Studio 55-jaksoa Katsomosta, kyselin kaupungin liikuntapalveluista mahtuisko mummotsumbaan, mutta ryhmä oli täys ja 5 jonossa. Paikkoja alunperin 50. Olin jo kerran ilmoittautunut, mutta sekoilin syksyllä omien kurssieni kanssa ja jouduin peruuttamaan osallistumiseni. Harmi, sillä olisin voinutkin jo parin kerran jälkeen osallistua.

Aamupäivä oli jo ohi ja oli lounaan valmistuksen aikan. Keitettyjä pottuja,possunfilettä leikkeenä ja salaattia. Olin jo syönyt 3 päivää ratatoulea ja eilen pakasteesta keittoa ja teki jo mieli vastavalmistettua ruokaa. Iltapäivä- ja iltajuomaksi pannullinen  pakuriteetä hautumaan. Piti ehtiä viimeistään klo 13 ulos, mutta kello oli jo 14 kun toimetuin  kauppaan mutkan kautta. Kävelin noin 40 min K-rautaan ostamaan kympillä kaksi kynttilälyhtyä. Olen muutaman vuoden suunnitellut lyhtyhankintaa... Kotimatkan varrella kävin ostamassa matkakorttiin aikaa pari viikkoa ja ruokakaupassa. Siellä oli tuoreita perattuja pikkumuikkuja, joten nyt on vatsa täynnä paistettua kalaa. Päivälliseksi olisi riittänyt mansikka-mustikka-lese-smoothie, mutta en voi vastustaa paistettuja muikkuja. Puolet kalasaalista valmistin uunissa huomiseksi ja ylihuomiseksi.

Kotiin palasin 16:30 ja avasin netissä Tiedekulman lähetyksen, mutta se ei kiinnostanut. Paikallislehti oli jaettu ja nippu kaupallisia tiedotteita. Luin ne ja siirryin telkkarin ääreen. PS-ohjelma oli katseen kohteena ja sen jälkeen Neljän tähden illallinen.

Päivä on mennyt mittääntekemättä. En pitkästynyt. Huomenna on jo vähän ohjelmallisempi päivä. Aamurutiinien jälkeen jumppaan kymmeneksi ja sen jälkeen ehkä uimaan ja iltapäivällä olisi erilaista ohjelmaa Helsingissä ja illalla on Kaapelitehtaalla improvisaatioteatteriesitys. Ostin taas Sian säkissä eli Extemporesta 5 euron lipun. Kulttuuribudjettini pysyy kohtuullisena, kun käytän jokeri-lippuja, kirkkokonsertteja ja elokuvien iltapäivänäytöksiä.
Mittääntekemättäkin aika hujahtaa. Kirjaakin piti lukea, mutta en ehtinyt. Tuli puhelu väliin.

 

Kluuvin gallerian näyttelyn "yksityiskohta"