Olen oleillut käytännössä 10 vuotta. Syöpäleikkauksesta tuli elokuussa 10 v. Viimeinen työvuosi oli oleilua sairaslomalla ja vuosilomalla ja työjäämistön järjestämistä ja tuhoamista. Moni tuttuni on sairastunut uudestaan 10 vuoden kuluttua ja sitä itsekin välillä epäilee, kun jokin kipeytyy.
Oleilu käy työstä ja vanha ihminen on hidas. Jäljellä enää 50% nopeudesta, joka oli kolmekymppisenä. Eli vanhuus opettaa kiiruhtamaan hitaasti. Toimin kaupan kassalla samoin kuin äitini yli 7-kymppisenä. Olen antanut itselleni luvan olla hidas.
Hektisen päivän jälkeen tarvitsee 1-2 hengähdyspäivää ja tänään oli sellainen. Pieni sauvakävelylenkki ja sade yllätti. Mutta minimi liikuntaa tuli. 30 minuuttia. Tarvitsisin 10 tunti viikkoa kohti, mutta mittääntekemättömyys vaivaa. Päivä hujahtaa iltaan, maanantai perjantaihin ja vuosi ympäri.
Lenkillä näin ikävän "kohtauksia katolla". Backaksen vanhan lämpökeskuksen katolla pomppi joukko poikia. Näytti siltä, että he kokeilivat katon kestoa. Otin kuvan kaukaa ja lähetin Vantaalle johonkin osoitteeseen. Ympäristö - huono katto. Nuorisotyö - pojat vaarallisella alueella jne.
Taidan jatkaa oleilua.
Kiva, että olet hengissä. Hitaus ei ole huono juttu. Siitä voi käyttää nimitystä rauhallinen.
VastaaPoistaMukava lukea kuulumisiasi. Hitaus on vain hyväksyttävä, vaikka vaikeaa se on. Näin 73-vuotiaana on turha verrata nuorempaan itseensä. No, muisti välillä temppuilee, joten ei sitä aina muista millaista oli, kun kaikki vielä toimi normaalisti. Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää. Huonot jutut yritän sivuuttaa niitä märehtimättä. Isoja ongelmia terveyden kanssa ei onneksi ole, pientä kremppaa siellä täällä, sellaisia, jotka katson kuuluvan tähän ikään. Univajetta olen potenut kymmenen vuotta. Se alkoi miehen sairastuttua eikä tarpeeksi unta ole tullut 6 vuoden leskeyden aikanakaan. Taisi jäädä vakituiseksi vaivaksi. Luen kirjoja öisin.
VastaaPoistaHyvät voinnit sulle ja hyvää mieltä!