Koiramummon elämää
Heidän piti vain tulla parina päivänä päivähoitoon männeellä viikolla. Koiraneidit Lola ja Vivi tulivatkin ke/to yöllä kello 2 ja lähtevät ma/ti yönä kello 4. Tuli yllättävä suunnitelmien muutos.
Märkäruokaa oli varastossa ja ehdin vielä kauppaan ostamaan jauhelihaa. Saan itsekin aina jauheliharuokaa, kun koiraneidit ovat kylässä. Peruin muut viikonloppuajatukseni. Olin oikeasti sitä mieltä, että 500 km autolla-ajoa ei ole hyvää lonkkatulehduksen hoitoa. Tai kilometrien yhtämittainen kävely tai jumppa ei ole nyt hyväksi.
Elämme hyvin aikataulutettua elämää, mihin sisältyy ruokailut, 4 ulkoilua ja päiväunet. Ulkoilut yritän suunnitella siten, että aamulla työmatkalaiset ovat jo fillaroineet töihinsä ja koululaiset menneet luokkiinsa eli aamulla n. 9.10 ulos. Lola haukkuu lähes kaikki vastaantulevat koirat, koulutuksesta huolimatta. Vain kahta koiraa voi kuonotella. Aamupala pitää saada heti, kun tullaan kotiin. Sen jälkeen mummon puuro ja kahvi sekä sHesarin lukua, mistä Vivi ei tykkää. Pitäisi leikkiä vähän enemmän. Kello 13 paikkeilla seuraava pissalenkki ja 14 mummon lounas ja koiralasten välipala. Tänään se oli keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Sitten päiväunille. Kun menen makuuhuonetta kohti, niin välittömästi kaksi kuonoa suuntaa sänkyä kohti. Pienin tulee mahan päälle ja toinen kehnää kylkeen. Yritän lukea jos pystyn pitämään kirjaa kädessä. Kirja on minulle hyvä unilääke. Toinen tärkeä ulkoilu edeltää päiväruokaa. 17-18 paikkeilla on vaikea löytää reittiä, joka olisi haukkuttavista vapaa, mutta pienen mutkan voi aina tehdä. Ja sitten vain odotellaan iltalenkkiä ja koirat rauhoittuvat odottamaan koska menen nukkumaan.
Tänään olen suunnitellut lähteväni illalla jääkiekkokisan toisen erän alussa liikkeelle. Isot koirat katsovat matsia.
Olen tehnyt päätöksen, että "mummolassa" on erilaista. Yksin ei koirien tarvitse olla tuntia kauemmin. Jos minulla on pitempiaikainen meno, niin palkkaan seuralaisen koirille. Seuralaispalkka on ateria. Tulee laitettua itsellekin ruokaa.
Vivi inhoaa valjaita ja piiloutuu aina jos huomaa että valmistaudun uloslähtöön. Minusta on tullut vähän epäreilu. Yllätän valjailla ennen kuin itse olen sen näköinen että menoksi. Kohta taas mennään, Venäjä saa pronssia joten jääkiekkoa ei kannata enää seurata. Sory Vivi. Tulen nyt valjashaalarin kanssa.
Wau ja oih! Perusta koirahotelli ja pistä rahoiksi. Täällä olisi yksi asiakas heti kättelyssä! Erittäin hyvän myyntitekstin juuri väsäsit hotellille. Uskotaan ja luotetaan hyvään hoitoon ja turvalliseen palveluun.
VastaaPoistaTodellakin viidne tähden hotellin luokkaa tuo palvelu. Minä en oikein millään ymmärrä noita koiria, jotka ei tykkää lenkkeilystä. Minulla on jo neljäs oma koira ja kaikki ovat kävelleet joka säällä ihan miten pitkään vain. Ja aina valmiina uloslähtöön vaikka edellisestä ulkoilusta olisi vain pari minuuttia.
VastaaPoistaTuota aikataulutusta en ole koskaan harrastanut vaan päinvastoin opettanut koirani siihen, ettei ikinä tiedä, millä tunnilla mennään ulos tai saadaan ruokaa. Olen tehnyt sen ihan itseni takia, kun en halua olla sidottu mihinkään säännölliseen aikatauluun.
Koiramummokausi päättyi aamulla klo 5, kun koirat noudettiin kotiin. Lentokentältä on n. 3 km. Olin myös ihmislasta hoitamassa iltapäivällä 4 tuntia. - Molemmat koirat kipittävät kiltisti lenkillä jos ei ole liian kuuma tai kamala sade tai pakkanen. Oma koira ei varmaan olisi yhtä tarkkaan aikataulutettu, mutta koska täällä on paljon koiria, niin yritän löytää rauhallisimmat kävelyhetket. Olisi paljon hyviä kärryteitä Backaksen ympärillä, mutta mokomat pitävät irti isoja koiria ja en luota esim susikoiran tottelevaisuuteen, jos pieni räyhää lähellä pelosta. Mutta mukavia ovat - kapset ja koirat. Kun minä ilmaannun kuvioon; niin molemmat tietävät että mamma "jättää".
VastaaPoista