lauantai 21. helmikuuta 2015

Kunnostamisbileet

Kunnostamisbileet ovat alkaneet  rapisevan kroppani ympärillä. Selkä lähettää kivuliaita viestejä joka päivä. Ostin kuntosalijäsenyyden, palkkasin PT:n muutakaksi kerraksi ja liityin ryhtiryhmään. Fysioterapeutti. PT lupasi selkäni kuntoutuvan, kunhan teen huolellisesti ohjelmani. Liikkeet ovat hyvin yksinkertaisia ja kevyen näköisiä, mutta eivät kevyitä. Käyn lisäksi mummojumpassa 2x viikossa. Saas nähä miten muorin käy. - Olen inhonnut juoksumattoa, koska en  voi juosta - selkään sattuu. Nyt se on suosikkini. En juokse, mutta kävelen ja olen jo pystynyt nostamaan askelnopeutta.
Tänään olisi ollut upea hiihtokeli, mutta ajan otti jumppa ja viron tunti. Ja pitäis olla lähellä peltolatu, jota voisin kiertää.

Edellinen teksi on kirjoitettu tammikuun puolivälissä ja näköjään on tullut kiirusta väliin, koska teksti on jäänyt roikkumaan.

Kuntokuurini on kestänyt puoltoista kuukautta. Juoksuaskeleet eivät enää satu, jos vain muistan kiristää sisäisen panssarin. Nyt oli lepoviikko eli hiihtoloma .Olen tehnyt  vain pieniä koiralenkkejä "koiranilmassa". Torstaista saakka olen ollut täysaikainen koirien seuramummu.

Juuri nyt jalkani vieressä pärekorissa nukkuu päiväuniaan kaksi koiraneitiä. Tein mielestäni erinomaisen koirapesän ja laitoin sen 2 metrin päähän oleilutuolistani.Kumpikaan ei ollut korista kiinnostunut. Siirsin pärekorin jalkani viereen, niin ihme ja kumma, molemmat sovittautuivat koppaan päiväunille.
Yöunien paikka on sitten toinen juttu. Koirien hoitaminen on kaikinpuolin terveellistä, nukkumaankin  menen jo 22-23 aikoihin ja aamuisin nenästelyherätys tulee klo 7. En syö edes iltavoileipiä, koska säälin koiria, koska ne eivät saa itselleen iltaleipiä.


Eteläisen Suomen hiihtolomaviikon sää on ollut kaikkea muuta kuin hiihdettävä. Lumet ovat sulaneet, polut ja ladut jäätä. Onneksi su-ma oli pikkutalvi ja talvea taltioitua puhelimen muistiin.




Haltialan ulkoilureitillä olisi hyvällä tahdolla voinut hiihtää. Jonkinlainen latu-ura oli noin suurimman osaa kävelyreittiäni, mutta en häirinnyt hiihtäjiä, koska niitä ei ollut.



Talven merkkejä löytyi myös Uunisaaresta, meri jäätyi hiljalleen. Mutta eipä ole enää sielläkään talvea.

2 kommenttia:

  1. Oletpas sinä ihana koiranhoitaja, kun jätät iltavoikkaritkin väliin. Nyt ei kyllä tuo koiranulkoilutus ole kovin kivaa. Meillä on joko liukasta tai rapaista, mutta näillä mennään. Kunnostamisbileet kuulostavat hyvältä. Minullakin on jotain projektia käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilu on pikaista (ja likaista). Sen jälkeen tassujen ja mahanalusten suihkutusta, kuivaamista... Suojapuvut ja hupparit ovat kauhistus. Nyt koiraneidit ovat jo omassa kodissaan. Koirien "mamma" tulee aamulla matkalta, ja sitten on neitien elämä taas reilassa.

      Poista