"Löytötavarakori"

Kadulla oli matkakortti. Poimin sen taskuuni ja mietin minne veisin - kirjastoon? Ei sittenkään. Olin menossa Helsingin keskustaan ja HSL:n palvelutoimisto oli vielä auki, joten vesin kortin sinne. Se laitettiin löytötavarakoriin ja kun kortin haltija hakee mahdollisesti uutta korttia, niin selviää, että kortti on löytynyt. Kortille saattoi olla ladattuna rahaa. Mutta ei minin olisi tarvinnut viedä korttia palvelutoimistoon.Olisin voinut jättää  kortin esim. bussinkuljettajalle. He toimittavat löytökortit löytötavaroihin. Oppia ikä kaikki..

Valoa, valoa, valoa

Kaamosaikaan kuulema leivän himo valtaa ihmisen noin 20 paikkeilla. Tosi on. Minulle tulee vastustamaton halu syödä voileipiä iltauutisten aikaan. Luin eilen HS:n sivuilta, että hiilihydraattihimo  voi taltuttaa kirkasvalolamppuhoidolla. Marssin lähikauppaan ja ostin Suomessa valmistetun kirkasvalon. Tuin työllisyyttä, maksoin arvonlisäveroa ja viritin itsessäni toivon, että kaamospaisumiseni stoppaa ja energiatasoni nousee.  Ravintolapäivän kunniaksi kotimatkalla söin lounaaksi voileipäkakkua ja suklaakakkua.  Mielihyvää ja veren sokeri korkealle.

Kello 15 paikkeilla istuin 30 min kirkkaudessa. Jännäsin menikö yöunet ja  tuleeko päänsärky. Sain vain energiapuustin. Sortteerasin kynttilä- ja lautasliinalaatikon, vaihdoin senkin ja sohvan paikkaa ja uni tuli (klo 1) odottelematta. Pää oli hieman tuhnu, mutta en ole varma oliko kirkasvalo syyllinen.

Tänään istuin 45 min kirkasvalon äärellä. Söin sunnuntaiaamiaisen, jonka osaset lyövät toisiaan korvalle. Siivu pekonia ja kananmuna paistettuna, kahvia, juureva-leipää. Mukillinen smoothieta, jossa oli 1 dl kotimaista omenamehua, lehtikaalia, pinaattia, persiljaa, basilikaa,  chiliä, inkivääriä, ruisleseitä, kauraleseitä 1 dl puolukoita,
Sipulin, valkosipulin, kurkuma-pippurisekoituksen jätän myöhemmin nautittavaksi. Testaan nouseeko energiatasoni, vaikka välillä nautiskelen roskaruokaa...















.

Näkymätön asiakas

Asiakas nähdään tai ei nähdä. Mietin perjantai-iltapäivänä olenko saanut uuden näkymättömän hahmon. Päätin pistäytyä kahvilla ennen asioiden toimittamista Helsinki-nimisessä kaupungissa. Klo oli noin 15 ja menin tilaukset otetaan pöydistä-paikkaan. Tarjoilijoita salissa oli ehkä  neljä ja huomaamistani odotellessa havaitsin, että kahvit ja leivokset tuli asiakkaille, jotka olivat tulleet myöhemmin.
Katselin kelloa ja päätin että 20 min on kyllä max aika odottaa tarjoilijaa joten olin jo lähtökuopissa kun minulta tultiin pyytämään tilausta. Odotusaikaani pahoiteltiin. Tilasin kahvin ja lämpimän voileivän ja kysyin että ei kait se kestä puolta tuntia. Ei toki oli vastaus. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kahvikuppi tuli - join kahvin ja edelleen odottelin  leipää, joka tuli noin 20 min kuluttua pahoittelun kera kun kesti. Pyysin heti laskun ja  tarjosin rahaa, jonka tarjoilija sanoi hakevansa hetken kuluttua. Hetki kesti ja kesti, joten menin maksamaan kassalle. Jäi tunne että koko ajan simputettiin odottamisella.

Kahvilla pistäytyminen kesti liki tunnin... Ikävä juttu, mutta ainoa keino protestoida on jättää paikka väliin loppuelämäksi. Olen käynyt 1960-luvulta saakka ko. kahvilassa.

 Tiedän, että tuulipuvussa yleensä Hgin keskustassa on näkymätön palvelupaikoissa, mutta nyt päälläni oli punainen villakangastakki. En haissut pahalle ja olin selvinpäin, mutta olin  yksinistuva vanha nainen.
Taidan sittenkin lähettää palautetta, jos löydän netistä mahdollisuuden. Asiakas on aina asiakas, vaikka on vanha ja yksin.

Oleilua

Kuinka saat aikasi kulumaan eläkkeellä? Näin kysyi entinen työtoveri, jonka näin ensimmäisen kerran oleiluelämään siirtymiseni jälkeen. Pitää siis hieman miettiä mitä teen mittääntekemättöminä päivinä. Tänään oli yksi sellainen päivä.

Nousin klo 8 ja olin nukkunut erinomaiset yöunet. Kiitos eilisen 40 min kävelyn saateessa, puolen tunnin vesijuoksun ja terapia-altaan hieromasuihkujen. Aamurutiinit olivat valmiit klo 10 paikkeilla. Hesari luettu, aamukahvit juotu ja sänky pedattu. Sen jälkeen istahdin hetkeksi koneen ääreen, luin sähköpostit ja katsoin pari Studio 55-jaksoa Katsomosta, kyselin kaupungin liikuntapalveluista mahtuisko mummotsumbaan, mutta ryhmä oli täys ja 5 jonossa. Paikkoja alunperin 50. Olin jo kerran ilmoittautunut, mutta sekoilin syksyllä omien kurssieni kanssa ja jouduin peruuttamaan osallistumiseni. Harmi, sillä olisin voinutkin jo parin kerran jälkeen osallistua.

Aamupäivä oli jo ohi ja oli lounaan valmistuksen aikan. Keitettyjä pottuja,possunfilettä leikkeenä ja salaattia. Olin jo syönyt 3 päivää ratatoulea ja eilen pakasteesta keittoa ja teki jo mieli vastavalmistettua ruokaa. Iltapäivä- ja iltajuomaksi pannullinen  pakuriteetä hautumaan. Piti ehtiä viimeistään klo 13 ulos, mutta kello oli jo 14 kun toimetuin  kauppaan mutkan kautta. Kävelin noin 40 min K-rautaan ostamaan kympillä kaksi kynttilälyhtyä. Olen muutaman vuoden suunnitellut lyhtyhankintaa... Kotimatkan varrella kävin ostamassa matkakorttiin aikaa pari viikkoa ja ruokakaupassa. Siellä oli tuoreita perattuja pikkumuikkuja, joten nyt on vatsa täynnä paistettua kalaa. Päivälliseksi olisi riittänyt mansikka-mustikka-lese-smoothie, mutta en voi vastustaa paistettuja muikkuja. Puolet kalasaalista valmistin uunissa huomiseksi ja ylihuomiseksi.

Kotiin palasin 16:30 ja avasin netissä Tiedekulman lähetyksen, mutta se ei kiinnostanut. Paikallislehti oli jaettu ja nippu kaupallisia tiedotteita. Luin ne ja siirryin telkkarin ääreen. PS-ohjelma oli katseen kohteena ja sen jälkeen Neljän tähden illallinen.

Päivä on mennyt mittääntekemättä. En pitkästynyt. Huomenna on jo vähän ohjelmallisempi päivä. Aamurutiinien jälkeen jumppaan kymmeneksi ja sen jälkeen ehkä uimaan ja iltapäivällä olisi erilaista ohjelmaa Helsingissä ja illalla on Kaapelitehtaalla improvisaatioteatteriesitys. Ostin taas Sian säkissä eli Extemporesta 5 euron lipun. Kulttuuribudjettini pysyy kohtuullisena, kun käytän jokeri-lippuja, kirkkokonsertteja ja elokuvien iltapäivänäytöksiä.
Mittääntekemättäkin aika hujahtaa. Kirjaakin piti lukea, mutta en ehtinyt. Tuli puhelu väliin.

 

Kluuvin gallerian näyttelyn "yksityiskohta"