Elämä on

Elämä on vaikeaa, täynnä huolia, täynnä sairautta ja kaikkialla näkyy mustaa. Tai - elämä on täynnä asioiden hyviä puolia. Viime viikkoin olen miettinyt, että elämässä asia menevät niinkuin 

ovat mennäkseen. Vahvistin mieltäni vastaanottamaan mahdolliset huonot terveysuutiset.

Lokakuussa on vuotuinen syöpäkontrolli, nyt oli jo seitsemäs. Luulin että kontrollipolku jo päättyisi. Mutta koska kuulun lääketutkimukseen, niin saan vielä kahdeksannen kontrollin.  Känkkäränkkälonkkani yksi aiheuttaja olisi voinut olla metastaasi, ja lonkka piti vielä tutkia.Sain perjantain kirjeen, että lonkassa on lievä nivelrikko ja ei mitään pahanlaatuista.. 

Eilen pohdiskelin, että taivaallani paistoi kaksi aurinkoa,  toinen kuin maaliskuun aurinko ja toinen terveysaurinko. Eli kaikki hyvin. Tehtäväni on hoitaa nykyterveyttäni niin hyvin kuin osaan. Osaan aika hyvin teoriassa, mutta teorian soveltaminen käytäntöön ei aina ole helppoa. Toisaalta olen iässä, jossa "mitään vikaa ei puutu", mutta näen, kuulen, kävelen, vielä ymmärränkin jotain. Minulla on katto pään päällä, ruokakaupat lähellä, bussilla pääsen Helsinkiin 4x tunnissa 300 metrin päästä, kirjasto vieressä ja se on käytettävissäni aamu seisemästä ilta kymmeneen, leffateatteri ja kylpylätarjoukset 900 metrin päässä. Voin tehdä lähes mitä haluan budjettini puitteissa tietenkin. Käytän 5-10 euron kulttuuritilaisuuksia. OnniBussilla voin matkustaa Turkuun tai Tampereelle kohtuuhintaan, meno-paluumatkat 6-8 € yhteensä. Museokortilla pääsee lähes  kaikkiin taidemuseoihin ja museoihin kohtuuhintaan eli mitä enemmän käytät niin sitä enemmän hyödyt. Kuten tavaran mainostajat sanovat - mitä enemmän ostat niin sitä enemmän säästät.

Kaikenkaikkiaan minulla menee juuri nyt oikein hyvin. Kysymykseen "mitä kuuluu" voin hyvällä omalla tunnolla vastata "kiitos hyvää". Nyt ulkona alkoi tihentyvä lumihiutaleiden tanssi!

Syksy

Syksyssä ollaan. Sen kertoi jo sisäinen kello. Säätiedotus ennustaa kuitenkin 20 asteen lämpöä huomiseksi. Pimeys on syksyn ikävin asia. Muuten syysaika on hyvä. Kuulakas sää ja väriä luonnossa.
Syksy toi myös lukujärjestyksen elämääni. Periaatteessa vain 3 päivää "varattuna", mutta kummasti kotipäiviä on yleensä vain yksi tai kaksi. Jätin viron kielen vain 4:n lauantaitunnin varaan.

Aloitan viikon englannin freesaamisella.  Maanantaina aamupäivällä pitäisi käväistä salilla. Tiistai on "satunnaisten menojen päivä" kuten mummojen tiistailounas kerran kuussa. Ensi viikoksi tiistaihin on jo merkitty "käväiseminen entisellä työpaikalla tunnistamassa valokuvien kasvoja". Keskiviikkona Jennin jumppaan ja haen 1,5 vuotiaan päiväkodista heti päiväunien jälkeen. Tulee vähän verryttelyjumppaa lattialla leikkimisestä. Espanja on niiiin hauska kieli, että luen alkeita torstai-iltana Stoan kulmilla. Ja sitten alkaa viikonloppuvapaa, johon voi laittaa kaikenlaista kuten viikon kuluttua koirien hoitamista, viiden euron kulttuurijuttuja, pitkiä lenkkejä kuten tänään Nuuksion hiljaisuusretriittivaellus. Matkaa kertyi 12 km, mutta reitti oli rankka ja olin jaksamiseni äärirajalla. En ole kävellyt koko kesänä pitkiä matkoja kipujen takia. Nyt on jo kolme viikkoa kulunut ilman särkylääkkeitä. Toivottavasti ensi yökin. Huomenna saattaa kuitenkin  olla "huikea olo".

Liikuttaa

Välillä mietin sanojen eri merkityksiä. Kuinka helppoa on selittää kieltä opettelevalle esim. sanan liikuttaa eri merkityksiä ymmärrettävästi.  Asia ei liikuta minua pennin vertaa. Ymmärtäisiköhän ulkomaalainen mitä tarkoitan?
Nykyisin minua liikuttaa Museokortti. Se pitää liikkeessä ja bussien edulliset nettiliput liikuttavat minut parin sadan kilometrin päähän katsomaan näyttelyjä. Käytössäni on Suomessa yli 230 museota. Pääkaupunkiseudulla useita kymmeniä.

Kesä-heinäkuussa olen käynyt kaksi kertaa Tampereella ja kolmannen kerran menen vielä syksyllä. Vapriikkissa olin kolme tuntia ja ehdin katsoa vain pari museota ja vuoden luontokuvat.  Turussa festarin ohessa kävin neljässä museossa.

Hieman tuntumaa olen saanut liikuntaongelmasta konkkalonkkani takia. Välillä portaat ovat tuskallisia, mutta pillerin voimin eteenpäin.  Liikuttava on niin kauan kuin voin itseäni liikuttaa.

Nykyisin liikuttaa myös monet surulliset ja iloiset asiat. Kun luen murheellisia uutisia, niin kyyneleet kohoavat silmiin. Kun urheilija onnistuu, niin kyyneleet kohoavat silmiin. Nyt liikutun ilosta ja surusta herkästi.  Hyvin liikuttavaa tämä elämä.

Haettiin "liikuttaa" Kielitoimiston sanakirjasta

liikuttaa^53*C (liikuttava ks. erikseen)

1. panna t. saada liikkumaan, liikkeeseen, liikkeelle; pitää liikkeessä. Liikuttaa käsiään. Routa on liikuttanut perustuksia.

Leik. Yrityksessä on kiinnitetty huomiota työntekijöiden liikuttamiseen työntekijöiden saattamiseen liikunnan pariin, liikuntamahdollisuuksien tarjoamiseen työntekijöille.

2. kuv.

a. vars. kielteisissä yhteyksissä: koskea jkta, kuulua jklle. Se asia ei liikuta minua vähääkään. Mitä se muita liikuttaa, mitä minä teen.

b. saada liikuttumaan, heltymään, hellyttää, vaikuttaa sääliä t. myötätuntoa herättävästi. Liikuttaa jkn mieltä. Tapaus liikutti syvästi kaikkia. Sydäntä liikuttavalla tavalla. Tuli kotiin liikutetussa tilassa leik. (lievässä) humalassa, hiprakassa.

		1. inf.		liikuttaa
		akt. ind. prees., yks. 1.		liikutan
		akt. ind. imperf., yks. 3.		liikutti
		akt. kond. prees., yks. 3.		liikuttaisi
		akt. pot. prees., yks. 3.		liikuttanee
		akt. imperat. prees., yks. 3.		liikuttakoon
		akt. 2. partis.		liikuttanut
		pass. imperf.		liikutettiin    Tätä miestä ei mikään liikuta.

Kesä on parhaassa vauhdissa

Kesä on parhaimmillaan ja sellainen kuin kesän pitää olla. Aurinkoinen ja sopivan lämmin. Ehkä pari päivää  on ollut hellettä.  Sopivaksi lämmön saa kun siirtyy veden äärelle. Sunnuntaina Uunisaaressa melkein paleli ja maanantaina Suomenlinnassa oli sopiva. Tänään viilennyksen toi matonpesu. Kädet kylmässä vedessä. Hellepäivälle sopiva puuha.

Kesäflunssani ei ole ihan vielä ohi. Virkistytän sitä aina pienellä kylmäkääreellä ja luonnonvesiuiminen on jäänyt tältä kesältä ja nyt uimarannat ovat sinilevän sotkemia. Toinen kesärajoite on konkkalonkka. Kävely ei ole ihan kivutonta ja turistikeikat pitää tehdä särkylääkkeen voimin. Mutta tämä on pieni murhe ja ilokseni  mummomersulla vielä pääsee lähiliikenteesen ja autolla vähän kauemmas ja OnniBussilla vielä kauemmas. Täytyy uskoa, että tietyistä kesäiloista on vain hiljalleen luovuttava. Onneksi benjihyppy ei ole koskaan kuulunut haaveisiini. Sen kauhun ja itsensä voittamisen riemun jätän ilolla nuorisolle. Ehkä sitten 90 v. se on ohjelmassa.

                                                                    

Mummo liikenteessä

Viime viikko hurahti koiramummoilussa ja flunssan parantatelussa. Koirat ovat hyviä hoitajia. Sää oli aika lämmin ja Lola ei tykkää liikkua pitkiä matkoja, joten teimme pikkulelenkkejä, mitkä eivä rasittaneet liikaa, mutta kuitenkin vetreyttivät Hieman oli koirillakin terveysongelmia, mutta onnistuimme välttämään kimalaisherkkupalat.  Mutta eilen hän oli haukannut kimalaisen suuhunsa, mutta ilmeisesti ei ehtinyt puraista ennen poissylkemistä.

Nyt on ruisrockin aika ja täällä ollaan  jo valmiina huomiseksi ranneke tiukasti ranteen ympärillä. Löysin viime kesänä mukavan kohtuuhintaisen hostellin, Tapulitalon. Olen täällä taas ja ensi yönä olen ainoa vieras, ja minua varten  varten lämmitettiin jopa sauna. Täällä piti olla poutaa koko päivän. Festarin aikana pitäisi olla enimmäkseen poutaa. 70+ ranneke suo vip-asiakkaan oikeudet osittain eli kuljetus moottoriveneellä festarialueen ytimeen, mutta tarjoilu jää puuttumaan :) .Kokosin itselleni ns oman ohjelman, joka on suuntaa antava.

Saas nähä, jaksanko kuunnella Cheekin. Mutta Robinin energia pitää ainakin vilkaista ja Monroen ja Anna Puun konsertteja jakaa. Maija vilkkumaakin esiintyy "mummojen aikaan" eli iltapäivällä.

Iltapäivä hupsahti iltaan entisen työtoverin kanssa rupatellessa lounaalla ja kävin vielä taidemuseossa, jossa vietin yhden installaation äärellä ainakin 10 min. Teos muutti koko ajan muotoaan. Tällaisia kiireitä tänään.

Kesä

Kesä huristeli huippuvauhtia toukokuussa. Nyt on jo syksyn lämpötila. Kesäkuun mökkiunelmasta jäljellä valoisat yöt, hyttysvapaa kuisti, jolla tarkenee istua hetken. Tänään olen istunut sisällä ja lukenut Hesaria tabletilta ja käynyt naapurimökillä lämmittämässä itseäni sisäisellä villapaidalla.  Tänä vuonna on hieman lämpöisempää kuin viime vuoden mökkiviikolla. Silloin lämpötila huiteli 10 asteen molemmin puolin. Tänään oli sentään 12 astetta lämmint ja vain satunnaisia vesi- ja raekuuroja. 

Kävelylenkit olisivat erinomaista liikuntaa tässä lämpötilassa, mutta lonkka kiukkuaa ja liikunta jää pakollisiin askareisiin, puiden- ja vedenkantoon.  15 vuotta sitten oli helppo nakki tuoda suhteellisen jyrkkää rinnettä ylös 2 ämpärillistä vettä kerralla. Nyt puoli ämpärillistä on sopiva määrä. Muutokset jatkuvat. Jaksaminen hupenee eikä se ole uusiutuva luonnonvara tällä iällä näillä krempoilla. Mutta teen mitä voin eli fillaroin - ehkä.   

O

Ö

Koiramummon elämää

 

Heidän piti vain tulla parina päivänä päivähoitoon männeellä viikolla. Koiraneidit Lola ja Vivi tulivatkin ke/to yöllä kello 2 ja lähtevät ma/ti yönä kello 4. Tuli yllättävä suunnitelmien muutos.

Märkäruokaa oli varastossa ja ehdin vielä kauppaan ostamaan jauhelihaa. Saan itsekin aina jauheliharuokaa, kun koiraneidit ovat kylässä. Peruin muut viikonloppuajatukseni. Olin oikeasti sitä mieltä, että 500 km autolla-ajoa ei ole hyvää lonkkatulehduksen hoitoa. Tai kilometrien yhtämittainen kävely tai jumppa ei ole nyt hyväksi.

Elämme hyvin aikataulutettua elämää, mihin sisältyy ruokailut, 4 ulkoilua ja päiväunet. Ulkoilut yritän suunnitella siten, että aamulla työmatkalaiset ovat jo fillaroineet töihinsä ja koululaiset menneet luokkiinsa eli aamulla n. 9.10 ulos. Lola haukkuu lähes kaikki vastaantulevat koirat, koulutuksesta huolimatta. Vain kahta koiraa  voi kuonotella.  Aamupala pitää saada heti, kun tullaan kotiin.  Sen jälkeen mummon puuro ja kahvi sekä sHesarin lukua, mistä Vivi ei tykkää. Pitäisi leikkiä vähän enemmän. Kello 13 paikkeilla seuraava pissalenkki ja 14 mummon lounas ja koiralasten välipala. Tänään se oli keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Sitten päiväunille. Kun menen makuuhuonetta kohti, niin välittömästi  kaksi kuonoa suuntaa sänkyä kohti. Pienin tulee mahan päälle ja toinen kehnää kylkeen. Yritän lukea jos pystyn pitämään kirjaa kädessä. Kirja on minulle hyvä unilääke. Toinen tärkeä ulkoilu  edeltää päiväruokaa. 17-18 paikkeilla on vaikea löytää reittiä, joka olisi haukkuttavista vapaa, mutta pienen mutkan voi aina tehdä. Ja sitten vain odotellaan iltalenkkiä ja koirat rauhoittuvat odottamaan koska menen nukkumaan.

Tänään olen suunnitellut lähteväni illalla jääkiekkokisan toisen erän alussa liikkeelle. Isot koirat katsovat matsia.

Olen tehnyt päätöksen, että "mummolassa" on erilaista. Yksin ei koirien tarvitse olla tuntia kauemmin. Jos minulla on pitempiaikainen meno, niin palkkaan  seuralaisen koirille. Seuralaispalkka on ateria. Tulee laitettua itsellekin ruokaa.

Vivi inhoaa valjaita ja piiloutuu aina jos huomaa että valmistaudun uloslähtöön. Minusta on tullut vähän epäreilu. Yllätän valjailla ennen kuin itse olen sen näköinen että menoksi. Kohta taas mennään, Venäjä saa pronssia joten jääkiekkoa ei kannata enää seurata. Sory Vivi. Tulen nyt valjashaalarin kanssa.