Koiramummon elämää

 

Heidän piti vain tulla parina päivänä päivähoitoon männeellä viikolla. Koiraneidit Lola ja Vivi tulivatkin ke/to yöllä kello 2 ja lähtevät ma/ti yönä kello 4. Tuli yllättävä suunnitelmien muutos.

Märkäruokaa oli varastossa ja ehdin vielä kauppaan ostamaan jauhelihaa. Saan itsekin aina jauheliharuokaa, kun koiraneidit ovat kylässä. Peruin muut viikonloppuajatukseni. Olin oikeasti sitä mieltä, että 500 km autolla-ajoa ei ole hyvää lonkkatulehduksen hoitoa. Tai kilometrien yhtämittainen kävely tai jumppa ei ole nyt hyväksi.

Elämme hyvin aikataulutettua elämää, mihin sisältyy ruokailut, 4 ulkoilua ja päiväunet. Ulkoilut yritän suunnitella siten, että aamulla työmatkalaiset ovat jo fillaroineet töihinsä ja koululaiset menneet luokkiinsa eli aamulla n. 9.10 ulos. Lola haukkuu lähes kaikki vastaantulevat koirat, koulutuksesta huolimatta. Vain kahta koiraa  voi kuonotella.  Aamupala pitää saada heti, kun tullaan kotiin.  Sen jälkeen mummon puuro ja kahvi sekä sHesarin lukua, mistä Vivi ei tykkää. Pitäisi leikkiä vähän enemmän. Kello 13 paikkeilla seuraava pissalenkki ja 14 mummon lounas ja koiralasten välipala. Tänään se oli keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Sitten päiväunille. Kun menen makuuhuonetta kohti, niin välittömästi  kaksi kuonoa suuntaa sänkyä kohti. Pienin tulee mahan päälle ja toinen kehnää kylkeen. Yritän lukea jos pystyn pitämään kirjaa kädessä. Kirja on minulle hyvä unilääke. Toinen tärkeä ulkoilu  edeltää päiväruokaa. 17-18 paikkeilla on vaikea löytää reittiä, joka olisi haukkuttavista vapaa, mutta pienen mutkan voi aina tehdä. Ja sitten vain odotellaan iltalenkkiä ja koirat rauhoittuvat odottamaan koska menen nukkumaan.

Tänään olen suunnitellut lähteväni illalla jääkiekkokisan toisen erän alussa liikkeelle. Isot koirat katsovat matsia.

Olen tehnyt päätöksen, että "mummolassa" on erilaista. Yksin ei koirien tarvitse olla tuntia kauemmin. Jos minulla on pitempiaikainen meno, niin palkkaan  seuralaisen koirille. Seuralaispalkka on ateria. Tulee laitettua itsellekin ruokaa.

Vivi inhoaa valjaita ja piiloutuu aina jos huomaa että valmistaudun uloslähtöön. Minusta on tullut vähän epäreilu. Yllätän valjailla ennen kuin itse olen sen näköinen että menoksi. Kohta taas mennään, Venäjä saa pronssia joten jääkiekkoa ei kannata enää seurata. Sory Vivi. Tulen nyt valjashaalarin kanssa.

Miten SOTE muka auttaisi?

Olen todennut kaikille terveyskeskusarvostelijoille, että olen saanut TK:sta tarvitsemani hoidon. Olen kehuskellut omalääkäreitäni enkä suotta. Nyt lonkkabursiittini on kuitenkin kiukustunut ja menin perjantaina tuskallisesta jumpasta suoraan varaamaan lääkäriajan, koska sittenkin halusin puuduttavan kortisonipiikin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kehumani omalääkäri oli lähtenyt pois, sijalle oli tullut lääkäri, joka oli jäänyt 4 viikon lomalle ja minulle tarjottiin akuuttiin vaivaan aikaa 29.6. Tietysti voin mennä maanantaina klo 8 jonoon jonottamaan päivystysaikaa viikolle. Ajat kuulema menevät puoleen päivään mennessä. Tietysti voin soittaa... Jos pääsen linjalle maanantaiaamuna. Siis omalääkärijärjestelmä pahentaa tilanteeni. Ei voi olla totta. Mutta kyllä se on. En halua halua mennä piikitettäväksi, jos piikittäjä tekee homman ensimmäistä tai toista kertaa. En tiedä ovatko päivystävät lääkärit keikkailijoita. Piikin pitää osua suoraan kohteeseen eikä viereen. Mitäs nyt muori. Kävin naapurissa eilen ja sain hyviä vinkkejä ja suosituksen suolakäärehoitoon.  Nyt sitten istun kolme kertaa päivässä suolakääre pöksyssä. Katsotaan sanoo itsehoitaja. Mitenköhän SOTE-maailmassa asia hoituisi?

Ei tämä kevät pelkkää kipuilua ole ollut. Olin ihailemassa narsisseja (n. 30 000) narsisimetsässä, opettelemassa piri-piri kanan valmistusta Mosambik-seuran ohjauksessa ja  noin kuukaudessa olen fillaroinut n.  266 km. Kävin Ateneumissa toisen kerran Japanomani-näyttelyssä ja katsoin myös klassikot. Ja kesä tupsahti syliin ja on nyt kauneimmillaan. Joten naatitaan valosta, vihreydestä ja kukista.

.300  vuotta vanhan tammen latvusta

Kevät keikkuen tulevi

Kevät on, mutta kevät askeltaa koko ajan taaksepäin. Pakkasta, lunta ja rakeita. Parina edellisenä vuonna on ollut aika lämmintä näihin aikoihin. Taisin syödä näihin aikoihin kesäjäätelöä Kaivarissa. . Edellisvuonna oli  Engelin aukiolla raittiin ilman konttori eli läppärihommia tehtiin nurtsilla.  Fillarointi on kuitenkin mahdollista, jos pukeutuu juhannusvaatteisiin. Villahousut, villapusero, sadetta sietävä kuoripuku sekä paksut hanskat ja huivi pyöräilykypärän alla. Ihan miellyttävää matkantekoa. Ei palele käsiä eikä jalkoja.

Ihmisillä kuulema pitää olla unelmia ja tavoitteita. Minulla on unelma, että jaksan loppukesästä fillaroida Tuusulaan päiväretkelle ja tavoitteena on 1000 km pyöräilyä tulevan kesän aikana. Enää on jäljellä 880 kilometriä :). Katsotaan pystynkö Senatorin avulla toteuttamaan unelmani ja pääsemään tavoitteeseeni.

Kesä on minulla muutakin kuin fillarointia.  Kesä on lyhyt ja pitäisi toteuttaa  kesähaaveita. Suunnitteilla retki Raaseporiin, leirimummoilua maahanmuttajaperheiden perheleirillä, koiramummoilua kotona juhannuksena, Ruisrock Turussa. Perineinen mökkiviikkokin pitäisi viettää sekä lähimatkailla Helsingin edustan saaret: Mustasaari, Pihlajasaari, Uunisaari, Harakka, Suomenlinna, Vallisaari, Tervasaari, Korkeasaari ja Mustikkamaa. Yksi saari viikossa.

Kesän vehreyttä odotellessa ja sateen ropinaa kuunnellessa vauhdilla Vappua kohti.

KEVÄT

HipHei. Nyt kevät on tullut. Aloitin tänään fillaroinnin. Kokonaista 4 km kahdessa erässä. Fillari ulos liikkeestä ja kotiin pienen mutkan kautta ja kauppakeikka pienen mutkan kanssa. Metsästin Aino-pyörää, mutta ostettiin aina edeltä pois. Kaksi tuntia sitten myin viimeisen, kertoi poika pyöräliikkeessä ja esitteli Senattorin. Tein koeajon. Tuntui tukevalta ja turvalliselta. Erityisesti tukevalta. Teräsrunko. Hieman painava, mutta pitää hoitaa lihaskuntoa myös talvella, jotta fillarin saa fillarikellariin ja jos en pysty nostamaan kolmea porrasta, niin on varareitti ilman portaita.
Tässä tämä kesäavomersuni on. Kuva on Helkaman sivuilta ja omani on musta. Erityisesti tuo jalannostotarve on minimaalinen. Maavara on 15 cm. Fillarin papereissa on myös pyörän kokoajan nimi. Päivän ajamäärä on yhteensä 27 min, keskinopeus 10 km/t ja max nopeus 19 km/t.
                                             

Vaihteita on 3 ja en enää tee 300-400 km:n retkiä. Ajelen nurkka-ajoa ja noin 10 km säteellä. Loppukesästä voisin jo koettaa Tuusula-retkeä. Tällä hetkellä on pari ongelmaa. Pyörä myytin ilman kelloa . Vanhassa pyörässäni on ihan hyvä kilkatin ja uusi ei kait ihan kauheasti maksa. Toinen ongelma: kuinka muista aina kolme asiaa  pysäköinnissä. Runkolukko, kilon painava ketjulukko ja nopeusmittari taskuun. Oikeastaan oli sellainen ajotuntuma, että pyörässäni on kolme pyörää. Tänään olisin voisin vielä ajaa fillarilla lavikseen, mutta on aika viileä tuuli enkä hikisenä halua viimaan. Bussikeikka vielä.

                                                     SENATOR

Aika hupenee

Tällä aivoviikolla kehoitetaan pysähtymään ja miettimään. Suojelemaan aivoja ja kutittelemaan aivoja. To do-listat sopivat töihin, kotiin ja eläkeläisen elämään. Syö hyvin, liiku paljon, nuku riittävästi. Ne ovat aivojen hyvinvoinnin perusta, kuten koko terveyden. Tuttua juttua.

Viikko-ohjelmani pohjautuu pitkälti liikuntaan. Satunnaisia menoja varten on kaksi päivää täysin vapaana ja usein ne täyttyvät. Harvemmin olen koko päivän kotona. Tänään oli sellainen päivä, että ei mitään erityistä "ovesta ulos"-tarvetta. Kävin kuitenkin "sunnuntaikävelyllä". Mihin tämän päivän tunnit hupenivat?

Puuron ja lehdenluvun jälkeen yritin saada poikani synttärilahjaa, 2 lippua teatteriin "Pasi was here". Ensimmäiset vapaat paikat olivat vappuaattona, taisi olla 4 jäljellä. Edestakas viestiteltyäni ja soiteltuani sain asian hoidettua. Vielä pitää käydä hakemassa tällä viikolla.

Seuraavaksi tuli soitto vakuutusyhtiöstä. Olin ottanut yhden vakuutuksen ja en oikein tiennyt mitä se korvaa. Nuoriso kehoitti selvittämään asian lähettämällä vahinkoilmoitus. Kyllä sitten ilmoitetaan korvauskohteet. Toimin neuvon mukaan ja minulle selvisi, että ns. lisäturva vakuutuksessa oli minulle 0 euron arvoinen. Ko. virkailija ei voinut muuttaa vakuutusta, mutta hän varasi puhelinajan toiselle osastolle. Aika vahvistettiin, mutta sitä soittoa ei vieläkään ole tullut. Lähetin palautteen siinä vaiheessa kun 30 min oli kulunut sovitusta ajasta. Ajat annettiin 15 min välein. Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä.

Olin sunnuntaina lähettänyt myös sähköpostia saadakseni yhden teatterilipun, mutta siihenkään ei tullut vastausta. Soitin palvelunumeroon, mutta kaikki olivat estyneet vastaamasta. Boxiin jätetty viesti tuotti kuitenkin tulosta. Sain takaisinsoiton ja lippu varattiin.

"Menin pankkiin". Tutkin e-laskujani ja taas löysin puhelinlaskussa kummallisen summan, jota en ymmärtänyt. Pieni, € 1,90 mutta vuodessa jo parin hyvän lounaan  hinta.  Operaattorin asiakaspalvelunumero oli muuttunut joten palvelunumerojen puhelinlitaanien kuunteluun menee yllättävän paljon aikaa. Mutta sain summan poistettua. Olen maksanut sitä turhaan ties kuinka kauan.

Aamupäivä oli jo ohi ja pian olisi aurinkoinen iltapäiväkin, joten vauhdilla ulos.
Mutta ulkona vauhti oli hissunkissun. Lonkka sen verran kippee, että en sitä halunnut ärsyttää.
Ulkoilulenkillä meni melkein 2 tuntia kauppaviipymän kanssa. Kävin myös kirjastossa palauttamassa ja samantien lainaamassa uudestaan samat kirjat. Varasin myös alustavasti Turkuun hostelliyöt "kulttuurimatkaani" varten. Aamupäivällä Turussa museot ja näyttelyt, iltapäivällä-illalla ruisrock...

Pääsiäisen aikaan on 3- ja 5-vuotisjuhlat  Jyväskylässä ja Kuopiossa 75-vuotiskahvit juomatta. Päätin tehdä rengasmatkan. Ensin junalla Kuopioon, Kuopiosta OnniBussilla Jyväskylään ja Jyväskylästä jonkun kyydissä kotiin. Loppuiltapäivä kului matkareittien vertailuun, kyläpaikkojen varmistamiseen ja lounaan valmistamiseen.

Ja kello on  kohta 20. To do-listaltani on poistunut hyvin vähän  asioita. Jotenkin vielä muistan, että töissä saattoi pieni asia työllistää puolipäivää ennenkuin asia oli maalissa. Silloin olin ehkä noin 3x toimeliaampi.

Iltanohjelmaan kuuluu sauna, mutta se ei ole suoritus...

Unohdin jo välillä, vihreä tee on hautumassa. Varmasti kaikki hyötyaineet liuenneet veteen.

Muutos jatkuu - nyt vaihtuu lääkäri

Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on omalääkäri terveyskeskuksessa. Ja viisi vuotta on ollut sama. Mutta viime kuussa omalääkärini lopetti ja minulle osoitettiin uusi henkilö, noin 35 v. noor mees. Kieltämättä olin hieman jännittynyt kun tänään menin vuosikontrolliini ja oli myös  akuutti ongelma.
Mutta tämä nuorehko lääkäri on huippu tyyppi. Totesi että oma diagnoosini lonkastani on oikea :)
Olisisn saanut kortisonipiikin, mutta en vielä tahtonut. Yritän selvitä buranalla alkuun.Onkohan minusta tullut piikkiä pelkäävä ennakkoluuloinen mummeli? Mutta muistisairaudesta ei vielä ollut merkkejä, vaikka. epäluuloisuus  liittyy muistisairauksiin.

Pitää muuttaa ainakin viikoksi liikuntakonseptia eli ei zumbaa eikä lavista. Tavallisen jumpan aion kuitenkin sallia itselleni. Voipi olla niin että toinen tanssi on jätettävä, mutta kumpi? Siinä pulma. Oletan että kaks tanssituntia viikossa on liikaa lonkkavanhukselle. Näin nää muutokset jatkuvat.
Niin kauan on hyvä kun muutos ei koske liikunta- ja ymmärryskykyä.

Ja nukkummaanmeno pitää pistää muutosprosessiin. Puoliyö on ollut ennen raja, josta viime aikoina olen lipsunut tuntitolkulla. Ja huonolta näyttää tänäänkin. Tavoite on klo 23.Taidann siirtyä katsomaan kaikenmaailman unia. Mihinköhän vaiheeseen opiskelufilmini minut ensi yönä vie...

Muutos kuulossa

Sanojen merkityksen muutos välillä rassssaa mummoa. Sanat yhdistetään hyvään tai huonoon merkitykseen. Substantiivista tulee adverbi, joka tehostaa adjektiivia.  Ovatkohan termit oikein? Ruoka voi olla sikahyvää. Voidaan myös sikailla ja silloin ei ole kyse hyvyydestä.  Työnantaja käyttäytyy sikamaisesti ja vastasi vittumaisesti kysymyksiini.  Lause lienee alatyylinen, mutta sanat nykyisin yleisiä (valitettavasti). Ruoka voi olla siis sikahyvää, mutta myös vitun hyvää.

Huvikseni katsoin mitä kielitoimistonsanakirja.fi:ssä on kirjoitettu siasta ja vitusta.  Vielä viisi vuotta sitten en sietänyt viimeksi mainittua sanaa, mutta jos lähtee ovesta ulos ja liittyy ihmisvirtaan, niin sanaa toistetaan useasti. Mieleni on jo muuttunut  ja olen tavallaan kuuroutunut sanalle.  - Kerran kysyin yhdeltä pikkupojalta tietääkö hän mitä sana tarkoittaa. Kyllä hän tiesi. "Se on kirosana".

sika- yhdysadjektiivien alkuosana: erittäin, huippu-, super-

1. kotieläimenä pidettävä kesy sikaeläin, vars. täysikasvuinen yksilö; vrt. karju, emakko, porsas, possu, nasu, 1. nassu. Sian kärsä, harjakset. Sian ihra. Lihotus-, rotusika. Maatiaissika. Sika porsaineen. Sika röhkii.

Halv. siivottomasta t. siivottomasti t. törkeästi käyttäytyvästä ihmisestä. Senkin sika! Päissään kuin sika. Meidän ukko se oli taas sikana juhlissa.

3. ark. Sikana oikein paljon, todella kovasti. Niillä oli ihan sikana rahaa. Tykkäsin siitä ihan sikana. 

 

Ja sitten se toinen sana. Varsinainen merkitys ja 2. merkitys.

2. karkeana kirosanana. Voi vittu! Haista vittu! Vitun äijä! Suksi vittuun! Kaikki meni päin vittua. Mitä vittua sä täällä teet? Ja vitut minä siitä välitän! 

 

Jari Sarasvuo just sanoi radiossa uuden sanan - kehari (= kehitysvammainen). Kehari luokassa parantaa oppimistuloksia ja kaikkien oppilaiden tuleva elämä on parempaa!!? Tutkittu juttu. Kehari-sana ei vielä ole sanakirjassa.

 

Uuteen sanakirjaan on otettu paljon uusia sanoja, joita olen joutunut itselleni  aiemmin selvittämään mitä ne merkitsevät lähinnä englannin kautta. Toiset ovat olleet nuorison suosimia ja toiset työelämäjargonia. Jargon taisi tulla tähän viimeiseen versioon uutena.

 

 Muisti muuttuu jatkuvasti ja sanat katoavat. Eniten harmittaa kun ei hetkellisesti muista arkielämän sanaa. Usein unohdan mausteiden nimet...