Lounaalla ja pyöräteillä

Joskus olen todennut, että tiettyyn ikään saakka herraseura tarjoaa lounaita. Kypsällä iällä herraseuraa saa, kun lupaa maksaa ruuat :). Lounastin tänään kahden nuoren  herran kanssa (13 v. ja 16 v.). Terassi oli liian kuuma, joten valitsimme sisätilan. Valinnan varaa oli peruslounaspöydässkin, mutta seuralaiseni valitsivat pihvit. Lammaspata oli oma valintani. Viikon punaisen lihan kiintiö taitaa olla jo täynnä.

Poutasäällä kulkuneuvoni on polkupyörä alle 10 km matkoilla.  Tie-, putki- ja rakennustyömaat eivät ota huomioon pyöräilijöiden matkantekoa. Pyörätien katkaisua ei ilmoiteta  riittävän ajoissa, jotta voisi käyttää turvallista puolen vaihtoa eli esim. tien alitusta.  Mutta hengissä selvisin tänäänkin. Olen vuodesta 1962 pyöräillyt Pääkaupunkiseudulla. Onnekkaasti. Uskon itse, että 1960-luvulla käyttöön tullut varoviiri oli aika hyvä turva. Jostain syystä ne ovat hävinneet turvavalikoimista.
Liikenteessä en nykyisin pelkää autoja, vaan toisia pyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja sauvarullaluistelijoita.

Tällä suunnalla pyörätie katosi täysin.  "Lakia rikkomalla" selviydyin.

Kesä ja rahattomuus

Miten kesän voi viettää kesäisesti ilman rahaa tai hyvin pienellä budjetilla. Tapasin Lapissa aikoinaan yksinhuoltajaäidin, joka totesi että kerrankin,  kun loma alkoi, niin laskujen jälkeen ei jäänyt yhtään rahaa. Kaupasta sai ruokaa tilille ja lomarentouksen antoi kirjasto. Maailma on muuttunut 50 vuodessa, mutta monella ei ole edelleenkään mahdollisuutta lomamatkailuun. Lapset eivät pääse edes omasta lähiöstään pois.
Kirjasto auttaa myös nykyisin "matkustamaan" erilaiseen elämään. Pääkaupunkiseudulla asuva voin myös pistäytyä Helsingin saarilla joihin on lauttayhteys. Eväät reppuun ja kirja kainaloon. Lähimatkailu vie arkiympäristöstä "Etelään". Uunisaari on kesämökkini. Pihlajasaari Välimeren matka.

Helsingissä hehkutetaan nyt Haagan alppiruusupuistoa. Puisto on kehut ansainnut ja eilen riskeerasin kuntoni kanssa ja pyöräilin puistoon  katsomaan kauneutta. Se kannatti. Puisto on laaja, 8 hehtaaria ja kaikkialla kukki.  Voimat riittivät noin 25 km pyöräretkeen, mutta illalla olin aika väsynyt.
Ajelin aluksi vanhaa työmatkareittiäni, mutta Paloheinässä tuli ongelmia. Tunnelityömaa katkaisi tutun reitin, eikä missään ollut ohjausta Laaksoa kohti. Jouduin etsimään reitinpäätä ja välillä oli pakko käyttää pyöräily kielletty-väylää eli pururataa. Paluumatkalla tulin tuttua reittiä ja taas sama ongelma. Mistä pääsen pyörätielle? Liikennemerkkien vastaisesti ajoin Paloheinästä Keskuspuiston osuuden. Liikennemerkki kielsi pyöräilyn!. Oli reittivastaavalta jäänyt jotain huomaamatta?
Lähetin palautteen kaupungille. Saa nähdä, kauanko kestää kieltomerkin huputtaminen.

KOLEAA

 

Onpa innostamaton sää.Ihanasta kesästä syksyn synkeyteen. Onneksi en ehtinyt viedä toppatakkeja kesäsäilöön. Villakäsineet ja pipo. Ne ovat hyvät varusteen keväisessä syksyssä lapsilla ja mummoilla.

Pohdiskelen elämän menoa. Ikäiseni ystävä kuoli maanantaina, siskoni kolaroi eilen rekan kanssa onnekkaasti. Vain auto romuna ja ihmisillä pelkästään ruhjeita. Siskoni miehen veli haudataan viikon kuluttua lauantaina. Olen kuvitellut että yli 85 vuotiaana alkavat ystävät olla harvassa, mutta nyt ystäväni hupenevat alta 7-kympin. Tällaista elämä on - ohut hopealanka voi katketa koska tahansa.




Eilen huomasin portaissa, että pystyn menemään ne alas ihan niinkuin ennen. Tammikuun kolarini jälkeen polvet ovat kuntoutuneet todennäköisesti niin hyviksi kuin tällä iällä on mahdollista. Viikottainen fysioterapia ja päivittäiset liikkeet ovat tehonneet. - Vielä yksi kerta ja sitten loppu.

Pitäisi tehdä kaikenlaista kotiaskaretta, mutta saamattomuus vaivaa. Äsken tein bolognesesoosia. Keitin pottuja, mutta huomenna taitaa olla makarooni kattilassa. Tomaatti on sikahalpaa. Eurolla saa kilon. Ruotsalaiset uudet potut 49 snt kilo, mutta ne olivat aika mauttomia. Pitää keittää ja paistaa tai tehdä perunasalaatti ja hyvin maustettu kastike.
Hollantilaiset mansikat ovat myös kohtuuhintaisia ja kokoisia. söin eilen pari dl. Inhottava ihottuma nousi käsivarsiin. Olikohan se ihan tavallinen mansikkareaktio  talven jälkeen vaiko "maakohtainen". Muistan lukeneeni, että mansikoihin pitää totutella vähitellen talven jälkeen.

Kesää odotellessa

Maailmani valaistuu. Seuraan auringon nousuja ja laskuja. Nyt päivä on joulukuusta pidentynyt jo yli 10 tuntia ja vähitellen saan valoenergiaa, joka  auttaa tekemään erilaisia asioita. Kellarin raivausta, kaappien raivausta, ikkunoiden pesun ajattelua, kesän ajattelua ja kuinka oleilen kesällä kaupungissa.

Kaamospimeyden poistuminen on uskomattoman iso asia. Ajattelen jo kesän pidentämistäkin tai ainakin kesään vilkaisua marras-joulukuun vaihteessa. En ollut viime joulukuussa ainoa, joka vaipui syvään kaamosalakuloon.

Ymmärrän täysin talvisiirtolaisia. On helpompi hengittää ja liikkua kun ei tarvitse kiskoa liukuesteitä kenkiin ja toppahousuja jalkaan.

Mutta ensin kevään ja kesän valo ja toivottavasti myös lämpö.

Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2014 aamu valkeni valkoisena - lumiräntää maassa. Jo yön oli satanut vettä, mutta aamulla muuttui  rännäksi. Mutta puoleltapäivin aurinko ilmaantuji taivaalle. Ihmeellinen energialähde on aurinko. Kun vaivun lokakuussa kaamosalakuloon, niin herään siitä vasta maaliskuussa. 

Voimani alkavat palautua autokolarin aiheuttaman stopin jälkeen. Energia riitti jopa viiden valokuvalaatikon plaraamiseen, mutta se oli kovin pölyistä harrastusta. Kasvoja kirveli ja käsivarret ja myös kasvot olivat tulirokkopunaiset. Onneksi ongelma ei kestänyt yötä kauemmin.

Olen oleillut kotona perjantain ja lauantain. Ihan vain tavallisia kotipuuhia ja kaupassakäyntejä pe ja la, koska kokeilen sunnuntaina paria ruokaa ja kauppakassi ei saa painaa liikaa kerralla.
Toistaiseksi oleilu ei ole ollut pitkäveteistä. Ma, ke, to ja la liikuntaa aamupäivisin kuntoutumisen takia  ja sitten kunnon ylläpitämiseksi. Pitäisiköhän ottaa tähtäimeen puolentoistavuoden kunnostaumisjakso ja Naisten kymppi :). Olen silloin vasta 70 v.

Kaikkialla kuuluu sama sanoma -  mene kuntosalille jotta lihasvoima säilyy, nuku hyvin, syö monipuolisesti ja nauti kulttuurista Näillä mennään loppuelämä.

Oleiluelämän 3 ensimmäistä vuotta

Jätin työpaikan avaimet lopullisesti 11.2.11. Siitä alkoi ns oleiluelämäni. Kaikkea muuta. kuin oleilua alkuun. Viimeinen syöpähoitoni oli päättynyt pari kuukautta aikaisemmin. Jouduin yks kaks opettelemaan aivan uusia asioita. Omaishoitoa, vanhushoitoa, pesän selvitystä ja mitä kaikkea asiat toivat tullessaan.

Tässä nyt sitten olen ja oleilen. Välillä ihmettelen mihin mustaan aukkoon aika juoksee. Pidän kyllä mielessäni ensimmäisenä eläkepäivänäni kuullun ilon aiheen. Eläkeläisen suurin ilo on  löytämisen ilo. Oleilen aamulehden ja puurolautasen ääressä pari tuntia jos ei ole jumppapäivä ja viron kieltä.
Välillä selvitän itselleni mihin aika on juossut ja mitään en oikeasti ole saanut aikaseksi. Mutta pitääkö saada? Töitä olen tehnyt noin 6 vuotiaasta asti ja 16 vuotiaasta olen itseni elättänyt ja 49 vuoden jälkeen lopetin työnteon. - Minulla oli kyllä suunnitelmia eläkevaiheeseen, mutta onneksi muistin aina lisätä "jos olen terve". Ja en sitten ollut.

Taidan unohtaa Apusen ja Sarasvuon mielipiteet ja oleilla siten kun parhaaksi näen. Siis luen aamulehteä aamuisin pitkään ja hartaasti jos ei ole jumppa-aamu (3 krt/vko), teen ruokaa ja käyn kaupassa kaikessa rauhassa ja yritän kävellä 1 tunnin ulkona valoisaan aikaan. Ns vapaaehtoistyötä teen vähän ja sen piirissä on nykyinen "työyhteisöni".

Koska kaikki taidot ruostuvat, jos niitä ei ylläpidä. Tämä on oma treenikenttäni. Nyt kuivaa virka tekstiä, mutta opettelen toisenlaista otetta.  Väittävät että vanhanakin oppii, joskin vähän hitaammin. Päätin testata...