Oleiluelämän 3 ensimmäistä vuotta

Jätin työpaikan avaimet lopullisesti 11.2.11. Siitä alkoi ns oleiluelämäni. Kaikkea muuta. kuin oleilua alkuun. Viimeinen syöpähoitoni oli päättynyt pari kuukautta aikaisemmin. Jouduin yks kaks opettelemaan aivan uusia asioita. Omaishoitoa, vanhushoitoa, pesän selvitystä ja mitä kaikkea asiat toivat tullessaan.

Tässä nyt sitten olen ja oleilen. Välillä ihmettelen mihin mustaan aukkoon aika juoksee. Pidän kyllä mielessäni ensimmäisenä eläkepäivänäni kuullun ilon aiheen. Eläkeläisen suurin ilo on  löytämisen ilo. Oleilen aamulehden ja puurolautasen ääressä pari tuntia jos ei ole jumppapäivä ja viron kieltä.
Välillä selvitän itselleni mihin aika on juossut ja mitään en oikeasti ole saanut aikaseksi. Mutta pitääkö saada? Töitä olen tehnyt noin 6 vuotiaasta asti ja 16 vuotiaasta olen itseni elättänyt ja 49 vuoden jälkeen lopetin työnteon. - Minulla oli kyllä suunnitelmia eläkevaiheeseen, mutta onneksi muistin aina lisätä "jos olen terve". Ja en sitten ollut.

Taidan unohtaa Apusen ja Sarasvuon mielipiteet ja oleilla siten kun parhaaksi näen. Siis luen aamulehteä aamuisin pitkään ja hartaasti jos ei ole jumppa-aamu (3 krt/vko), teen ruokaa ja käyn kaupassa kaikessa rauhassa ja yritän kävellä 1 tunnin ulkona valoisaan aikaan. Ns vapaaehtoistyötä teen vähän ja sen piirissä on nykyinen "työyhteisöni".

Koska kaikki taidot ruostuvat, jos niitä ei ylläpidä. Tämä on oma treenikenttäni. Nyt kuivaa virka tekstiä, mutta opettelen toisenlaista otetta.  Väittävät että vanhanakin oppii, joskin vähän hitaammin. Päätin testata...