Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2014 aamu valkeni valkoisena - lumiräntää maassa. Jo yön oli satanut vettä, mutta aamulla muuttui  rännäksi. Mutta puoleltapäivin aurinko ilmaantuji taivaalle. Ihmeellinen energialähde on aurinko. Kun vaivun lokakuussa kaamosalakuloon, niin herään siitä vasta maaliskuussa. 

Voimani alkavat palautua autokolarin aiheuttaman stopin jälkeen. Energia riitti jopa viiden valokuvalaatikon plaraamiseen, mutta se oli kovin pölyistä harrastusta. Kasvoja kirveli ja käsivarret ja myös kasvot olivat tulirokkopunaiset. Onneksi ongelma ei kestänyt yötä kauemmin.

Olen oleillut kotona perjantain ja lauantain. Ihan vain tavallisia kotipuuhia ja kaupassakäyntejä pe ja la, koska kokeilen sunnuntaina paria ruokaa ja kauppakassi ei saa painaa liikaa kerralla.
Toistaiseksi oleilu ei ole ollut pitkäveteistä. Ma, ke, to ja la liikuntaa aamupäivisin kuntoutumisen takia  ja sitten kunnon ylläpitämiseksi. Pitäisiköhän ottaa tähtäimeen puolentoistavuoden kunnostaumisjakso ja Naisten kymppi :). Olen silloin vasta 70 v.

Kaikkialla kuuluu sama sanoma -  mene kuntosalille jotta lihasvoima säilyy, nuku hyvin, syö monipuolisesti ja nauti kulttuurista Näillä mennään loppuelämä.

Oleiluelämän 3 ensimmäistä vuotta

Jätin työpaikan avaimet lopullisesti 11.2.11. Siitä alkoi ns oleiluelämäni. Kaikkea muuta. kuin oleilua alkuun. Viimeinen syöpähoitoni oli päättynyt pari kuukautta aikaisemmin. Jouduin yks kaks opettelemaan aivan uusia asioita. Omaishoitoa, vanhushoitoa, pesän selvitystä ja mitä kaikkea asiat toivat tullessaan.

Tässä nyt sitten olen ja oleilen. Välillä ihmettelen mihin mustaan aukkoon aika juoksee. Pidän kyllä mielessäni ensimmäisenä eläkepäivänäni kuullun ilon aiheen. Eläkeläisen suurin ilo on  löytämisen ilo. Oleilen aamulehden ja puurolautasen ääressä pari tuntia jos ei ole jumppapäivä ja viron kieltä.
Välillä selvitän itselleni mihin aika on juossut ja mitään en oikeasti ole saanut aikaseksi. Mutta pitääkö saada? Töitä olen tehnyt noin 6 vuotiaasta asti ja 16 vuotiaasta olen itseni elättänyt ja 49 vuoden jälkeen lopetin työnteon. - Minulla oli kyllä suunnitelmia eläkevaiheeseen, mutta onneksi muistin aina lisätä "jos olen terve". Ja en sitten ollut.

Taidan unohtaa Apusen ja Sarasvuon mielipiteet ja oleilla siten kun parhaaksi näen. Siis luen aamulehteä aamuisin pitkään ja hartaasti jos ei ole jumppa-aamu (3 krt/vko), teen ruokaa ja käyn kaupassa kaikessa rauhassa ja yritän kävellä 1 tunnin ulkona valoisaan aikaan. Ns vapaaehtoistyötä teen vähän ja sen piirissä on nykyinen "työyhteisöni".

Koska kaikki taidot ruostuvat, jos niitä ei ylläpidä. Tämä on oma treenikenttäni. Nyt kuivaa virka tekstiä, mutta opettelen toisenlaista otetta.  Väittävät että vanhanakin oppii, joskin vähän hitaammin. Päätin testata...