Joulu tulee

kuten on aina tullut 24.12. Joulunalusajan asiat vain vaihtelevat. Ns. joulusiivouksen, lahjojen metsästyksen tai tekemisen olen jo kauan sitten jättänyt. Mutta jouluaterian olen valmistanut 2x joulukuussa. Vauhti hiljenee pakosta. Jos ennen tarvitsin "täydellisen jouluaterian valmistamiseen 1,5 vrk niin nyt aika on kaksinkertaistunut.

Olin suunnitellut tälle viikolle joulukonserteissa käymistä  ja kaikenlaista pientä lähinnä omaksi hyödyksi. Maanantaina kävin salilla ja uimassa, illalla oli vapaaehtoisten jouluruokailu ja kaikki sujui suunnitellusti. Yllätys tuli tiistai-aamuna kun heräsin. Karmea raastinrautayskä, keuhkoihin sattui ja lämpö nousi. Hunajavettä, sitruunamehua, hunajaa ... ei auttanut. Tilanne vain paheni. Pakko oli käskyttää askeleet apteekkia kohti, joskin ajoin bussilla 800 m. Lääkärien mielestä hunaja-sitruunavesi ajaa saman asian kuin käsikauppayskänlääkkeet, mutta luotin farmaseuttipoikaan,  jonka mielestä ne ainakin vähän auttavat. Lisäksi höyryhengittelen. Se tekee ainakin poskien iholle hyvää :). Nyt jo vähän kipu hellittää yskiessä.
On "terveellistä" olla välillä sairas, jotta osaa arvostaa terveyttä ja normaalia oloa.

Vielä on viikko aikaa. Jotain ainakin ehdin. Kolme konserttiakin on lähistöllä.

Mutta tämä viikko on osoittanut, että päivät saa kulumaan aamusta iltaan makoilemalla ja telkkaria tuijotellen. Katoin jopa toisen kerran elämässäni vanhan suomalaisen filmin iltapäiväohjelman. Mikä on aikuisen ihmisen sopiva ruutuaika. Sitä ei onneksi ole määritelty tai jos on en tiedä. Mutta ei ainakaan yhtä pajon kuin tällä viikolla...

                                                 

Elämä on

Elämä on vaikeaa, täynnä huolia, täynnä sairautta ja kaikkialla näkyy mustaa. Tai - elämä on täynnä asioiden hyviä puolia. Viime viikkoin olen miettinyt, että elämässä asia menevät niinkuin 

ovat mennäkseen. Vahvistin mieltäni vastaanottamaan mahdolliset huonot terveysuutiset.

Lokakuussa on vuotuinen syöpäkontrolli, nyt oli jo seitsemäs. Luulin että kontrollipolku jo päättyisi. Mutta koska kuulun lääketutkimukseen, niin saan vielä kahdeksannen kontrollin.  Känkkäränkkälonkkani yksi aiheuttaja olisi voinut olla metastaasi, ja lonkka piti vielä tutkia.Sain perjantain kirjeen, että lonkassa on lievä nivelrikko ja ei mitään pahanlaatuista.. 

Eilen pohdiskelin, että taivaallani paistoi kaksi aurinkoa,  toinen kuin maaliskuun aurinko ja toinen terveysaurinko. Eli kaikki hyvin. Tehtäväni on hoitaa nykyterveyttäni niin hyvin kuin osaan. Osaan aika hyvin teoriassa, mutta teorian soveltaminen käytäntöön ei aina ole helppoa. Toisaalta olen iässä, jossa "mitään vikaa ei puutu", mutta näen, kuulen, kävelen, vielä ymmärränkin jotain. Minulla on katto pään päällä, ruokakaupat lähellä, bussilla pääsen Helsinkiin 4x tunnissa 300 metrin päästä, kirjasto vieressä ja se on käytettävissäni aamu seisemästä ilta kymmeneen, leffateatteri ja kylpylätarjoukset 900 metrin päässä. Voin tehdä lähes mitä haluan budjettini puitteissa tietenkin. Käytän 5-10 euron kulttuuritilaisuuksia. OnniBussilla voin matkustaa Turkuun tai Tampereelle kohtuuhintaan, meno-paluumatkat 6-8 € yhteensä. Museokortilla pääsee lähes  kaikkiin taidemuseoihin ja museoihin kohtuuhintaan eli mitä enemmän käytät niin sitä enemmän hyödyt. Kuten tavaran mainostajat sanovat - mitä enemmän ostat niin sitä enemmän säästät.

Kaikenkaikkiaan minulla menee juuri nyt oikein hyvin. Kysymykseen "mitä kuuluu" voin hyvällä omalla tunnolla vastata "kiitos hyvää". Nyt ulkona alkoi tihentyvä lumihiutaleiden tanssi!

Syksy

Syksyssä ollaan. Sen kertoi jo sisäinen kello. Säätiedotus ennustaa kuitenkin 20 asteen lämpöä huomiseksi. Pimeys on syksyn ikävin asia. Muuten syysaika on hyvä. Kuulakas sää ja väriä luonnossa.
Syksy toi myös lukujärjestyksen elämääni. Periaatteessa vain 3 päivää "varattuna", mutta kummasti kotipäiviä on yleensä vain yksi tai kaksi. Jätin viron kielen vain 4:n lauantaitunnin varaan.

Aloitan viikon englannin freesaamisella.  Maanantaina aamupäivällä pitäisi käväistä salilla. Tiistai on "satunnaisten menojen päivä" kuten mummojen tiistailounas kerran kuussa. Ensi viikoksi tiistaihin on jo merkitty "käväiseminen entisellä työpaikalla tunnistamassa valokuvien kasvoja". Keskiviikkona Jennin jumppaan ja haen 1,5 vuotiaan päiväkodista heti päiväunien jälkeen. Tulee vähän verryttelyjumppaa lattialla leikkimisestä. Espanja on niiiin hauska kieli, että luen alkeita torstai-iltana Stoan kulmilla. Ja sitten alkaa viikonloppuvapaa, johon voi laittaa kaikenlaista kuten viikon kuluttua koirien hoitamista, viiden euron kulttuurijuttuja, pitkiä lenkkejä kuten tänään Nuuksion hiljaisuusretriittivaellus. Matkaa kertyi 12 km, mutta reitti oli rankka ja olin jaksamiseni äärirajalla. En ole kävellyt koko kesänä pitkiä matkoja kipujen takia. Nyt on jo kolme viikkoa kulunut ilman särkylääkkeitä. Toivottavasti ensi yökin. Huomenna saattaa kuitenkin  olla "huikea olo".

Liikuttaa

Välillä mietin sanojen eri merkityksiä. Kuinka helppoa on selittää kieltä opettelevalle esim. sanan liikuttaa eri merkityksiä ymmärrettävästi.  Asia ei liikuta minua pennin vertaa. Ymmärtäisiköhän ulkomaalainen mitä tarkoitan?
Nykyisin minua liikuttaa Museokortti. Se pitää liikkeessä ja bussien edulliset nettiliput liikuttavat minut parin sadan kilometrin päähän katsomaan näyttelyjä. Käytössäni on Suomessa yli 230 museota. Pääkaupunkiseudulla useita kymmeniä.

Kesä-heinäkuussa olen käynyt kaksi kertaa Tampereella ja kolmannen kerran menen vielä syksyllä. Vapriikkissa olin kolme tuntia ja ehdin katsoa vain pari museota ja vuoden luontokuvat.  Turussa festarin ohessa kävin neljässä museossa.

Hieman tuntumaa olen saanut liikuntaongelmasta konkkalonkkani takia. Välillä portaat ovat tuskallisia, mutta pillerin voimin eteenpäin.  Liikuttava on niin kauan kuin voin itseäni liikuttaa.

Nykyisin liikuttaa myös monet surulliset ja iloiset asiat. Kun luen murheellisia uutisia, niin kyyneleet kohoavat silmiin. Kun urheilija onnistuu, niin kyyneleet kohoavat silmiin. Nyt liikutun ilosta ja surusta herkästi.  Hyvin liikuttavaa tämä elämä.

Haettiin "liikuttaa" Kielitoimiston sanakirjasta

liikuttaa^53*C (liikuttava ks. erikseen)

1. panna t. saada liikkumaan, liikkeeseen, liikkeelle; pitää liikkeessä. Liikuttaa käsiään. Routa on liikuttanut perustuksia.

Leik. Yrityksessä on kiinnitetty huomiota työntekijöiden liikuttamiseen työntekijöiden saattamiseen liikunnan pariin, liikuntamahdollisuuksien tarjoamiseen työntekijöille.

2. kuv.

a. vars. kielteisissä yhteyksissä: koskea jkta, kuulua jklle. Se asia ei liikuta minua vähääkään. Mitä se muita liikuttaa, mitä minä teen.

b. saada liikuttumaan, heltymään, hellyttää, vaikuttaa sääliä t. myötätuntoa herättävästi. Liikuttaa jkn mieltä. Tapaus liikutti syvästi kaikkia. Sydäntä liikuttavalla tavalla. Tuli kotiin liikutetussa tilassa leik. (lievässä) humalassa, hiprakassa.

		1. inf.		liikuttaa
		akt. ind. prees., yks. 1.		liikutan
		akt. ind. imperf., yks. 3.		liikutti
		akt. kond. prees., yks. 3.		liikuttaisi
		akt. pot. prees., yks. 3.		liikuttanee
		akt. imperat. prees., yks. 3.		liikuttakoon
		akt. 2. partis.		liikuttanut
		pass. imperf.		liikutettiin    Tätä miestä ei mikään liikuta.

Kesä on parhaassa vauhdissa

Kesä on parhaimmillaan ja sellainen kuin kesän pitää olla. Aurinkoinen ja sopivan lämmin. Ehkä pari päivää  on ollut hellettä.  Sopivaksi lämmön saa kun siirtyy veden äärelle. Sunnuntaina Uunisaaressa melkein paleli ja maanantaina Suomenlinnassa oli sopiva. Tänään viilennyksen toi matonpesu. Kädet kylmässä vedessä. Hellepäivälle sopiva puuha.

Kesäflunssani ei ole ihan vielä ohi. Virkistytän sitä aina pienellä kylmäkääreellä ja luonnonvesiuiminen on jäänyt tältä kesältä ja nyt uimarannat ovat sinilevän sotkemia. Toinen kesärajoite on konkkalonkka. Kävely ei ole ihan kivutonta ja turistikeikat pitää tehdä särkylääkkeen voimin. Mutta tämä on pieni murhe ja ilokseni  mummomersulla vielä pääsee lähiliikenteesen ja autolla vähän kauemmas ja OnniBussilla vielä kauemmas. Täytyy uskoa, että tietyistä kesäiloista on vain hiljalleen luovuttava. Onneksi benjihyppy ei ole koskaan kuulunut haaveisiini. Sen kauhun ja itsensä voittamisen riemun jätän ilolla nuorisolle. Ehkä sitten 90 v. se on ohjelmassa.

                                                                    

Mummo liikenteessä

Viime viikko hurahti koiramummoilussa ja flunssan parantatelussa. Koirat ovat hyviä hoitajia. Sää oli aika lämmin ja Lola ei tykkää liikkua pitkiä matkoja, joten teimme pikkulelenkkejä, mitkä eivä rasittaneet liikaa, mutta kuitenkin vetreyttivät Hieman oli koirillakin terveysongelmia, mutta onnistuimme välttämään kimalaisherkkupalat.  Mutta eilen hän oli haukannut kimalaisen suuhunsa, mutta ilmeisesti ei ehtinyt puraista ennen poissylkemistä.

Nyt on ruisrockin aika ja täällä ollaan  jo valmiina huomiseksi ranneke tiukasti ranteen ympärillä. Löysin viime kesänä mukavan kohtuuhintaisen hostellin, Tapulitalon. Olen täällä taas ja ensi yönä olen ainoa vieras, ja minua varten  varten lämmitettiin jopa sauna. Täällä piti olla poutaa koko päivän. Festarin aikana pitäisi olla enimmäkseen poutaa. 70+ ranneke suo vip-asiakkaan oikeudet osittain eli kuljetus moottoriveneellä festarialueen ytimeen, mutta tarjoilu jää puuttumaan :) .Kokosin itselleni ns oman ohjelman, joka on suuntaa antava.

Saas nähä, jaksanko kuunnella Cheekin. Mutta Robinin energia pitää ainakin vilkaista ja Monroen ja Anna Puun konsertteja jakaa. Maija vilkkumaakin esiintyy "mummojen aikaan" eli iltapäivällä.

Iltapäivä hupsahti iltaan entisen työtoverin kanssa rupatellessa lounaalla ja kävin vielä taidemuseossa, jossa vietin yhden installaation äärellä ainakin 10 min. Teos muutti koko ajan muotoaan. Tällaisia kiireitä tänään.

Kesä

Kesä huristeli huippuvauhtia toukokuussa. Nyt on jo syksyn lämpötila. Kesäkuun mökkiunelmasta jäljellä valoisat yöt, hyttysvapaa kuisti, jolla tarkenee istua hetken. Tänään olen istunut sisällä ja lukenut Hesaria tabletilta ja käynyt naapurimökillä lämmittämässä itseäni sisäisellä villapaidalla.  Tänä vuonna on hieman lämpöisempää kuin viime vuoden mökkiviikolla. Silloin lämpötila huiteli 10 asteen molemmin puolin. Tänään oli sentään 12 astetta lämmint ja vain satunnaisia vesi- ja raekuuroja. 

Kävelylenkit olisivat erinomaista liikuntaa tässä lämpötilassa, mutta lonkka kiukkuaa ja liikunta jää pakollisiin askareisiin, puiden- ja vedenkantoon.  15 vuotta sitten oli helppo nakki tuoda suhteellisen jyrkkää rinnettä ylös 2 ämpärillistä vettä kerralla. Nyt puoli ämpärillistä on sopiva määrä. Muutokset jatkuvat. Jaksaminen hupenee eikä se ole uusiutuva luonnonvara tällä iällä näillä krempoilla. Mutta teen mitä voin eli fillaroin - ehkä.   

O

Ö

Koiramummon elämää

 

Heidän piti vain tulla parina päivänä päivähoitoon männeellä viikolla. Koiraneidit Lola ja Vivi tulivatkin ke/to yöllä kello 2 ja lähtevät ma/ti yönä kello 4. Tuli yllättävä suunnitelmien muutos.

Märkäruokaa oli varastossa ja ehdin vielä kauppaan ostamaan jauhelihaa. Saan itsekin aina jauheliharuokaa, kun koiraneidit ovat kylässä. Peruin muut viikonloppuajatukseni. Olin oikeasti sitä mieltä, että 500 km autolla-ajoa ei ole hyvää lonkkatulehduksen hoitoa. Tai kilometrien yhtämittainen kävely tai jumppa ei ole nyt hyväksi.

Elämme hyvin aikataulutettua elämää, mihin sisältyy ruokailut, 4 ulkoilua ja päiväunet. Ulkoilut yritän suunnitella siten, että aamulla työmatkalaiset ovat jo fillaroineet töihinsä ja koululaiset menneet luokkiinsa eli aamulla n. 9.10 ulos. Lola haukkuu lähes kaikki vastaantulevat koirat, koulutuksesta huolimatta. Vain kahta koiraa  voi kuonotella.  Aamupala pitää saada heti, kun tullaan kotiin.  Sen jälkeen mummon puuro ja kahvi sekä sHesarin lukua, mistä Vivi ei tykkää. Pitäisi leikkiä vähän enemmän. Kello 13 paikkeilla seuraava pissalenkki ja 14 mummon lounas ja koiralasten välipala. Tänään se oli keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Sitten päiväunille. Kun menen makuuhuonetta kohti, niin välittömästi  kaksi kuonoa suuntaa sänkyä kohti. Pienin tulee mahan päälle ja toinen kehnää kylkeen. Yritän lukea jos pystyn pitämään kirjaa kädessä. Kirja on minulle hyvä unilääke. Toinen tärkeä ulkoilu  edeltää päiväruokaa. 17-18 paikkeilla on vaikea löytää reittiä, joka olisi haukkuttavista vapaa, mutta pienen mutkan voi aina tehdä. Ja sitten vain odotellaan iltalenkkiä ja koirat rauhoittuvat odottamaan koska menen nukkumaan.

Tänään olen suunnitellut lähteväni illalla jääkiekkokisan toisen erän alussa liikkeelle. Isot koirat katsovat matsia.

Olen tehnyt päätöksen, että "mummolassa" on erilaista. Yksin ei koirien tarvitse olla tuntia kauemmin. Jos minulla on pitempiaikainen meno, niin palkkaan  seuralaisen koirille. Seuralaispalkka on ateria. Tulee laitettua itsellekin ruokaa.

Vivi inhoaa valjaita ja piiloutuu aina jos huomaa että valmistaudun uloslähtöön. Minusta on tullut vähän epäreilu. Yllätän valjailla ennen kuin itse olen sen näköinen että menoksi. Kohta taas mennään, Venäjä saa pronssia joten jääkiekkoa ei kannata enää seurata. Sory Vivi. Tulen nyt valjashaalarin kanssa.

Miten SOTE muka auttaisi?

Olen todennut kaikille terveyskeskusarvostelijoille, että olen saanut TK:sta tarvitsemani hoidon. Olen kehuskellut omalääkäreitäni enkä suotta. Nyt lonkkabursiittini on kuitenkin kiukustunut ja menin perjantaina tuskallisesta jumpasta suoraan varaamaan lääkäriajan, koska sittenkin halusin puuduttavan kortisonipiikin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kehumani omalääkäri oli lähtenyt pois, sijalle oli tullut lääkäri, joka oli jäänyt 4 viikon lomalle ja minulle tarjottiin akuuttiin vaivaan aikaa 29.6. Tietysti voin mennä maanantaina klo 8 jonoon jonottamaan päivystysaikaa viikolle. Ajat kuulema menevät puoleen päivään mennessä. Tietysti voin soittaa... Jos pääsen linjalle maanantaiaamuna. Siis omalääkärijärjestelmä pahentaa tilanteeni. Ei voi olla totta. Mutta kyllä se on. En halua halua mennä piikitettäväksi, jos piikittäjä tekee homman ensimmäistä tai toista kertaa. En tiedä ovatko päivystävät lääkärit keikkailijoita. Piikin pitää osua suoraan kohteeseen eikä viereen. Mitäs nyt muori. Kävin naapurissa eilen ja sain hyviä vinkkejä ja suosituksen suolakäärehoitoon.  Nyt sitten istun kolme kertaa päivässä suolakääre pöksyssä. Katsotaan sanoo itsehoitaja. Mitenköhän SOTE-maailmassa asia hoituisi?

Ei tämä kevät pelkkää kipuilua ole ollut. Olin ihailemassa narsisseja (n. 30 000) narsisimetsässä, opettelemassa piri-piri kanan valmistusta Mosambik-seuran ohjauksessa ja  noin kuukaudessa olen fillaroinut n.  266 km. Kävin Ateneumissa toisen kerran Japanomani-näyttelyssä ja katsoin myös klassikot. Ja kesä tupsahti syliin ja on nyt kauneimmillaan. Joten naatitaan valosta, vihreydestä ja kukista.

.300  vuotta vanhan tammen latvusta

Kevät keikkuen tulevi

Kevät on, mutta kevät askeltaa koko ajan taaksepäin. Pakkasta, lunta ja rakeita. Parina edellisenä vuonna on ollut aika lämmintä näihin aikoihin. Taisin syödä näihin aikoihin kesäjäätelöä Kaivarissa. . Edellisvuonna oli  Engelin aukiolla raittiin ilman konttori eli läppärihommia tehtiin nurtsilla.  Fillarointi on kuitenkin mahdollista, jos pukeutuu juhannusvaatteisiin. Villahousut, villapusero, sadetta sietävä kuoripuku sekä paksut hanskat ja huivi pyöräilykypärän alla. Ihan miellyttävää matkantekoa. Ei palele käsiä eikä jalkoja.

Ihmisillä kuulema pitää olla unelmia ja tavoitteita. Minulla on unelma, että jaksan loppukesästä fillaroida Tuusulaan päiväretkelle ja tavoitteena on 1000 km pyöräilyä tulevan kesän aikana. Enää on jäljellä 880 kilometriä :). Katsotaan pystynkö Senatorin avulla toteuttamaan unelmani ja pääsemään tavoitteeseeni.

Kesä on minulla muutakin kuin fillarointia.  Kesä on lyhyt ja pitäisi toteuttaa  kesähaaveita. Suunnitteilla retki Raaseporiin, leirimummoilua maahanmuttajaperheiden perheleirillä, koiramummoilua kotona juhannuksena, Ruisrock Turussa. Perineinen mökkiviikkokin pitäisi viettää sekä lähimatkailla Helsingin edustan saaret: Mustasaari, Pihlajasaari, Uunisaari, Harakka, Suomenlinna, Vallisaari, Tervasaari, Korkeasaari ja Mustikkamaa. Yksi saari viikossa.

Kesän vehreyttä odotellessa ja sateen ropinaa kuunnellessa vauhdilla Vappua kohti.

KEVÄT

HipHei. Nyt kevät on tullut. Aloitin tänään fillaroinnin. Kokonaista 4 km kahdessa erässä. Fillari ulos liikkeestä ja kotiin pienen mutkan kautta ja kauppakeikka pienen mutkan kanssa. Metsästin Aino-pyörää, mutta ostettiin aina edeltä pois. Kaksi tuntia sitten myin viimeisen, kertoi poika pyöräliikkeessä ja esitteli Senattorin. Tein koeajon. Tuntui tukevalta ja turvalliselta. Erityisesti tukevalta. Teräsrunko. Hieman painava, mutta pitää hoitaa lihaskuntoa myös talvella, jotta fillarin saa fillarikellariin ja jos en pysty nostamaan kolmea porrasta, niin on varareitti ilman portaita.
Tässä tämä kesäavomersuni on. Kuva on Helkaman sivuilta ja omani on musta. Erityisesti tuo jalannostotarve on minimaalinen. Maavara on 15 cm. Fillarin papereissa on myös pyörän kokoajan nimi. Päivän ajamäärä on yhteensä 27 min, keskinopeus 10 km/t ja max nopeus 19 km/t.
                                             

Vaihteita on 3 ja en enää tee 300-400 km:n retkiä. Ajelen nurkka-ajoa ja noin 10 km säteellä. Loppukesästä voisin jo koettaa Tuusula-retkeä. Tällä hetkellä on pari ongelmaa. Pyörä myytin ilman kelloa . Vanhassa pyörässäni on ihan hyvä kilkatin ja uusi ei kait ihan kauheasti maksa. Toinen ongelma: kuinka muista aina kolme asiaa  pysäköinnissä. Runkolukko, kilon painava ketjulukko ja nopeusmittari taskuun. Oikeastaan oli sellainen ajotuntuma, että pyörässäni on kolme pyörää. Tänään olisin voisin vielä ajaa fillarilla lavikseen, mutta on aika viileä tuuli enkä hikisenä halua viimaan. Bussikeikka vielä.

                                                     SENATOR

Aika hupenee

Tällä aivoviikolla kehoitetaan pysähtymään ja miettimään. Suojelemaan aivoja ja kutittelemaan aivoja. To do-listat sopivat töihin, kotiin ja eläkeläisen elämään. Syö hyvin, liiku paljon, nuku riittävästi. Ne ovat aivojen hyvinvoinnin perusta, kuten koko terveyden. Tuttua juttua.

Viikko-ohjelmani pohjautuu pitkälti liikuntaan. Satunnaisia menoja varten on kaksi päivää täysin vapaana ja usein ne täyttyvät. Harvemmin olen koko päivän kotona. Tänään oli sellainen päivä, että ei mitään erityistä "ovesta ulos"-tarvetta. Kävin kuitenkin "sunnuntaikävelyllä". Mihin tämän päivän tunnit hupenivat?

Puuron ja lehdenluvun jälkeen yritin saada poikani synttärilahjaa, 2 lippua teatteriin "Pasi was here". Ensimmäiset vapaat paikat olivat vappuaattona, taisi olla 4 jäljellä. Edestakas viestiteltyäni ja soiteltuani sain asian hoidettua. Vielä pitää käydä hakemassa tällä viikolla.

Seuraavaksi tuli soitto vakuutusyhtiöstä. Olin ottanut yhden vakuutuksen ja en oikein tiennyt mitä se korvaa. Nuoriso kehoitti selvittämään asian lähettämällä vahinkoilmoitus. Kyllä sitten ilmoitetaan korvauskohteet. Toimin neuvon mukaan ja minulle selvisi, että ns. lisäturva vakuutuksessa oli minulle 0 euron arvoinen. Ko. virkailija ei voinut muuttaa vakuutusta, mutta hän varasi puhelinajan toiselle osastolle. Aika vahvistettiin, mutta sitä soittoa ei vieläkään ole tullut. Lähetin palautteen siinä vaiheessa kun 30 min oli kulunut sovitusta ajasta. Ajat annettiin 15 min välein. Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä.

Olin sunnuntaina lähettänyt myös sähköpostia saadakseni yhden teatterilipun, mutta siihenkään ei tullut vastausta. Soitin palvelunumeroon, mutta kaikki olivat estyneet vastaamasta. Boxiin jätetty viesti tuotti kuitenkin tulosta. Sain takaisinsoiton ja lippu varattiin.

"Menin pankkiin". Tutkin e-laskujani ja taas löysin puhelinlaskussa kummallisen summan, jota en ymmärtänyt. Pieni, € 1,90 mutta vuodessa jo parin hyvän lounaan  hinta.  Operaattorin asiakaspalvelunumero oli muuttunut joten palvelunumerojen puhelinlitaanien kuunteluun menee yllättävän paljon aikaa. Mutta sain summan poistettua. Olen maksanut sitä turhaan ties kuinka kauan.

Aamupäivä oli jo ohi ja pian olisi aurinkoinen iltapäiväkin, joten vauhdilla ulos.
Mutta ulkona vauhti oli hissunkissun. Lonkka sen verran kippee, että en sitä halunnut ärsyttää.
Ulkoilulenkillä meni melkein 2 tuntia kauppaviipymän kanssa. Kävin myös kirjastossa palauttamassa ja samantien lainaamassa uudestaan samat kirjat. Varasin myös alustavasti Turkuun hostelliyöt "kulttuurimatkaani" varten. Aamupäivällä Turussa museot ja näyttelyt, iltapäivällä-illalla ruisrock...

Pääsiäisen aikaan on 3- ja 5-vuotisjuhlat  Jyväskylässä ja Kuopiossa 75-vuotiskahvit juomatta. Päätin tehdä rengasmatkan. Ensin junalla Kuopioon, Kuopiosta OnniBussilla Jyväskylään ja Jyväskylästä jonkun kyydissä kotiin. Loppuiltapäivä kului matkareittien vertailuun, kyläpaikkojen varmistamiseen ja lounaan valmistamiseen.

Ja kello on  kohta 20. To do-listaltani on poistunut hyvin vähän  asioita. Jotenkin vielä muistan, että töissä saattoi pieni asia työllistää puolipäivää ennenkuin asia oli maalissa. Silloin olin ehkä noin 3x toimeliaampi.

Iltanohjelmaan kuuluu sauna, mutta se ei ole suoritus...

Unohdin jo välillä, vihreä tee on hautumassa. Varmasti kaikki hyötyaineet liuenneet veteen.

Muutos jatkuu - nyt vaihtuu lääkäri

Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on omalääkäri terveyskeskuksessa. Ja viisi vuotta on ollut sama. Mutta viime kuussa omalääkärini lopetti ja minulle osoitettiin uusi henkilö, noin 35 v. noor mees. Kieltämättä olin hieman jännittynyt kun tänään menin vuosikontrolliini ja oli myös  akuutti ongelma.
Mutta tämä nuorehko lääkäri on huippu tyyppi. Totesi että oma diagnoosini lonkastani on oikea :)
Olisisn saanut kortisonipiikin, mutta en vielä tahtonut. Yritän selvitä buranalla alkuun.Onkohan minusta tullut piikkiä pelkäävä ennakkoluuloinen mummeli? Mutta muistisairaudesta ei vielä ollut merkkejä, vaikka. epäluuloisuus  liittyy muistisairauksiin.

Pitää muuttaa ainakin viikoksi liikuntakonseptia eli ei zumbaa eikä lavista. Tavallisen jumpan aion kuitenkin sallia itselleni. Voipi olla niin että toinen tanssi on jätettävä, mutta kumpi? Siinä pulma. Oletan että kaks tanssituntia viikossa on liikaa lonkkavanhukselle. Näin nää muutokset jatkuvat.
Niin kauan on hyvä kun muutos ei koske liikunta- ja ymmärryskykyä.

Ja nukkummaanmeno pitää pistää muutosprosessiin. Puoliyö on ollut ennen raja, josta viime aikoina olen lipsunut tuntitolkulla. Ja huonolta näyttää tänäänkin. Tavoite on klo 23.Taidann siirtyä katsomaan kaikenmaailman unia. Mihinköhän vaiheeseen opiskelufilmini minut ensi yönä vie...

Muutos kuulossa

Sanojen merkityksen muutos välillä rassssaa mummoa. Sanat yhdistetään hyvään tai huonoon merkitykseen. Substantiivista tulee adverbi, joka tehostaa adjektiivia.  Ovatkohan termit oikein? Ruoka voi olla sikahyvää. Voidaan myös sikailla ja silloin ei ole kyse hyvyydestä.  Työnantaja käyttäytyy sikamaisesti ja vastasi vittumaisesti kysymyksiini.  Lause lienee alatyylinen, mutta sanat nykyisin yleisiä (valitettavasti). Ruoka voi olla siis sikahyvää, mutta myös vitun hyvää.

Huvikseni katsoin mitä kielitoimistonsanakirja.fi:ssä on kirjoitettu siasta ja vitusta.  Vielä viisi vuotta sitten en sietänyt viimeksi mainittua sanaa, mutta jos lähtee ovesta ulos ja liittyy ihmisvirtaan, niin sanaa toistetaan useasti. Mieleni on jo muuttunut  ja olen tavallaan kuuroutunut sanalle.  - Kerran kysyin yhdeltä pikkupojalta tietääkö hän mitä sana tarkoittaa. Kyllä hän tiesi. "Se on kirosana".

sika- yhdysadjektiivien alkuosana: erittäin, huippu-, super-

1. kotieläimenä pidettävä kesy sikaeläin, vars. täysikasvuinen yksilö; vrt. karju, emakko, porsas, possu, nasu, 1. nassu. Sian kärsä, harjakset. Sian ihra. Lihotus-, rotusika. Maatiaissika. Sika porsaineen. Sika röhkii.

Halv. siivottomasta t. siivottomasti t. törkeästi käyttäytyvästä ihmisestä. Senkin sika! Päissään kuin sika. Meidän ukko se oli taas sikana juhlissa.

3. ark. Sikana oikein paljon, todella kovasti. Niillä oli ihan sikana rahaa. Tykkäsin siitä ihan sikana. 

 

Ja sitten se toinen sana. Varsinainen merkitys ja 2. merkitys.

2. karkeana kirosanana. Voi vittu! Haista vittu! Vitun äijä! Suksi vittuun! Kaikki meni päin vittua. Mitä vittua sä täällä teet? Ja vitut minä siitä välitän! 

 

Jari Sarasvuo just sanoi radiossa uuden sanan - kehari (= kehitysvammainen). Kehari luokassa parantaa oppimistuloksia ja kaikkien oppilaiden tuleva elämä on parempaa!!? Tutkittu juttu. Kehari-sana ei vielä ole sanakirjassa.

 

Uuteen sanakirjaan on otettu paljon uusia sanoja, joita olen joutunut itselleni  aiemmin selvittämään mitä ne merkitsevät lähinnä englannin kautta. Toiset ovat olleet nuorison suosimia ja toiset työelämäjargonia. Jargon taisi tulla tähän viimeiseen versioon uutena.

 

 Muisti muuttuu jatkuvasti ja sanat katoavat. Eniten harmittaa kun ei hetkellisesti muista arkielämän sanaa. Usein unohdan mausteiden nimet... 

 

 

 

MUUTOS

Kaikki muuttuu. Mistäköhän aloittaisi. Itse olen itseäni lähimpänä. Huomaankohan muutokseni. Muutos itsessä on nyt luopumista. Luopumista maailmanvalloituksesta :) - luopumista kaikesta entisestä, mutta paljon on vielä jäljellä. Niin kauan kuin muisti ja jalat jotenkin toimivat elämä on kohtuullistan, joskin toimeentarttumisen tilalle on tullut saamattomuus, mikä on jo yksi dementiaoire :(

Talvien muuttuminen on kurjaa. Talvi tulee myöhään, talvi häviää, tulee taas, häviää ja just nyt on hiihtotalvi, jota en enää uskonut tänä vuonna tulevaksi. Iloinen asia on,  jos talvi vielä jatkuu muutaman päivän. Jää hyvä muistijälki tästäkin talvesta. FB-muistin mukaan edellinen hiihtokelinen talvi Etelä-rannikolla on ollut 2013. Talvi, jolloin olen ehtinyt  suksimaan. Koulun viereiselle kentälle oli ajettu koululaislatu, jota oli mummojenkin mukava hiihdellä. Onkohan jo hiihtotasapaino kadonnut. Ilmasto muuttuu ympärilläni. Millainen ilmasto tai sää on 50 vuoden kuluttua? En uskalla kuvitella.

Lunta odotellessa

 

Espoossa on satanut kohtalaisesti lunta ja Helsingin keskustassakin, mutta ei täällä Kehä III:n tuntumassa. Ehkä tiistaina...

Normisunnuntai. Niska-selkäjumppa. Kävelin kotiin ja aurinko paistoi, mutta ei ilmeisesti Helsingissä, koska pilvi oli Helsingin suunnalla. Pakkasta oli päivällä liki 15 astetta, mutta nyt keskiyöllä vain 10. Erinomainen ulkoilusää, jos ei tuule.

Leikin hieman Marttaa ja sulatin huurteet pakastimista (2). Kokosin viime vuonna valmistetut ruoka-annokset samaan lokeroon ja nyt on vielä viikoksi tai kahdeksi valmista ruokaa. Mutta välillä tekee mieli tuoretta. Ruokakauppaan on tänä vuonna mennyt 22 euroa ja seuraavalla ostoslistalla on herneitä. Siis tulevalla viikolla ruokalistalla on "tuoretta hernekeittoa".

Aika siirtyä kirjan ääreen. Kirja on unilääke, jolla ei ole kovin paljon sivuvaikutuksia. Uniin joskus ilmaantuu kirjojen kuvia.         

Ihmisiä, kompurointia, taskuvarkaita

"Tuolla tulee ihminen" sanoi pieni lapsi metsäpolulla mummolleen. En ollut täti, en ollut mummo tai  en ollut joku. Minäkin näin lapsen. En muista oliko hän tyttö vai oliko hän poika. Ihminen-sanassa oikeastaan on kaikki, mitä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä kanssaeläjässään. Ihminen, joka toimuii ja tuntee kuten minä itse. Kotini lähietäisyydellä on kolme pakolaiskeskusta, joista yksi lakkautetaan tai on lakkautettu sijaintinsa takia. Jos liikun ulkona, niin näen näitä ihmisiä joka päivä.  Muualta muuttaneita uussuomalaisia  on jokaisessa bussivuorossa, kaupan kassoilla, naapureina ja urheilupaikoilla. Olenhan itsekin ei suomalaista syntyperää  olevien lasten suomimummo. Asioilla on puolensa. On aina ollut ja tulee olemaan. Hyvää ja vähemmän hyvää. Mutta maailma muuttuu ja kansainvaellus on alkanut. Mutta histoariaa pitäisi tutkia, jotta ymmärtäisi mistä on kysymys. Uskontojen historiaa, maailman historiaa ja Suomen historiaa. Itsekin olen unohtanut kouluopit. Aika on muistaa että Suomi on ruotsalainen, venäläinen ja eurooppalainen.
Tässä nämä maailmaa syleilevät uuden vuoden ajatukset.

Joten nyt tuijottamaan omaa napaa. - Sunnuntaina kävelin kauppakeskuksen aulassa ja joku minut kamppasi. Kuka, mikä vai minä itse? Makasin mahallani lattialla. Maassa oli valkoinen 3-5 m.mittainen valkoinen muovinaru, minkä lenkkiin kompastuin. Ei voinut ajatella  "ei kai kukaan nähnyt". Saan huomenna selvityksen turvakameran kuvista ja teen ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Toistaiseksi vain pinta-arat polvet ja vähän kipua- Eniten kiinnosta miten naru oli lattialle joutunut kukkien pakkauspisteen narukerästä. Aika näyttää tuliko siruja polviin. Lankeeminen on aina vain askeleen päässä.

Joulunajan ohjelmaani on viimeiset vuodet kuulunut lämmin joulujuoma Tallinnassa Raatihuoneen joulutorilla. En ehtinyt ennen joulua, joten kävin loppiaisaattona päivää ennen torin sulkeutumista. Suuntasin satamasta kohti Vanhaa kaupunkia. Ihmettelin miksi jonkun piti kävellä kantapäilläni, vaikka ohi olisi hyvin päässyt. Käännyin ympäri ja samassa käyntyivät ympäri kolme nuorta miestä takanani. Reppuni kaikki vetoketjut oli avattu, mutta ilmeisesti tutkinta keskeytyi. Repussa oli sanakirja, vesipullo, varahanskat, paperinenäliinoja ja vaseliinia. Kaikki tallella. Lompakko, passi ja puhelin olivat hyvässä tallessa. Lokakuussa varastettiin puhelimeni, nyt yritettiin tyhjentää reppuni arvotavarasta, jota ei ollut. Siis olen tullut ikään jolloin joudun näpistelijöiden kohteeksi...

Mutta ei tämä uusi vuosi ihan huonosti alkanut. Kohtuullisen terve olo, ruokaa ja juomaa omiksi tarpeiksi ja vähän naapurillekin.  Kaksi nuor-

ten kultamitalia. Suomi nousuun!