Hoi palvelu - älä karkaa älyseinään ja automaatteihin!
Taidan olla jo sopivasti vanha ihminen, koska jäykistyn kauhusta kun näyttää siltä että metrolippua ei saa kuin automaatista, lentokoneeseen pitää yrittää kahden automaatin kautta ja taskuvarkaat ottavat kohteekseen. Vähän lohduttaa että myös 40 v nuoremmat näyttävät myös "sekoilevan" automaattipalveluissa ja myös nuoremmilta varastetaan lompakoita ja käsilaukkuja.
Kävin Tukholman risteilyllä ja laivaanpääsyn automatiikka on kohtalaisen kivuton. Riittää kun näyttää viivakoodin lukijalle. Sitä ei kukaan huomaa, että minulla aina aluksi maihinnousukortti väärinpäin ja ihmettelen miksi portti ei aukene mulla. Toistaiseksi vielä hoksaan virheeni.
Viikkarin laiturista aina kävelen Tukholman keskustaan, mutta Värtanin satamasta pitää matkustaa metrolla ja takaisin voi kävellä, jos energiaa riittää. Värtanissa näytti, että lippuja ei enää myydä lehtikioskista, koska asemahallin seinustalle on ilmaantunut kolme maksuautomaattia, mutta vielä oli lippuluukulla ihan ihminen pelastamassa automaattipelkoiset.
Tukholmassa oli loistava syyssää, tyyntä ja aurinkoista. Tunnelma vähän laski, kun huomasin että taskussa ei enää ollut puhelinta, jolla olin kuvannut matkan varrella muistilappuja itselleni. Pihistäjä sai huonon saaliin. Puhelimeni oli jo vähän jeesusteipillä korjattu. Mutta omalta kannaltani Tukholman roskakoriin katosivat Itävallan kuvat ja kaikki yhteystiedot. Olen joskus kirjoittanut kaikki puhelinnumerot paperille, mutta en ole päivittänyt listaa moneen vuoteen. Nyt vain odottelen soittoja tai etsiskelen Fonectasta. Kaksi numeroa olen tallentanut uuteen puhelimeeni, johon en edes osannut vastata ennenkuin kaivoin netistä 200 sivuisen käsikirjan, jossa jo noin sivulla 40 kerrottiin, miten vastataan.Toivottavasti muistan vielä huomenna.
Energiani kuitenkin häipyivät Tukholman aurinkoiseen säähän ja palasin kipinkapin metrolla takaisin laivalle. Kävelin satamassa laivan aurinkokannella ja askeleita kertyi vaivaiset 22 000. Tavoite ko päivälle oli 30 000 ...
Auts ja voih! Kyllä olen kauhuissani, jos kaikki toiminnot siirtyy automaatteihin ja kännykkävetoisiksi. En tykkää! En esimerkiksi ikinä tilaa mitään sellaista, joka toimitetaan postiautomaattiin. Kävelen mieluummin tuon puolitoista kilometria hakemaan pakettini postista.
VastaaPoistaTosi kelju temppu kähveltää toisen kännykkä! Hirveä homma kasata taas kaikki yhteystiedot ja kuviahan ei enää saa takaisin millään. Nämä taskuvarkaat lisääntyvät kuin kanit. Niitä on kaikkialla, eikä kehenkään voi luottaa. Kaikissa jonoissa ja väentungoksissa saa olla tosi tarkkana, eikä se voro enää tarvitse mitään tungostakaan. Ovat niin näppäräsormisia kuin parhaat taikurit.
Heippistä!
PoistaVastasin viestiin googlen kautta ja vastaus katosi. Arvaamattomat ovat googlen tiet. Joskin kaiken se näyttää tietävän... Olen jo saanut kasattua kymmenkunta puhelinnumeroa. Onneksi toisessa puhelimessa oli muutama ns. tärkeä numero. Uusi puhelin tuottaa pientä päänvaivaa. Osaan jo vastata :)
Valokuvien menetys on katastrofi. Kaiken muunhan saa kyllä, mutta kuvamuistoja ei mitenkään. Minäkin olen aika huoleton kotimaassa ja näissä naapureissakin vaikka kauempana muistan vahtia tavaroitani. Täytyisi olla koko ajan epäluuloinen, mutta ei sekään ole mukavaa.
VastaaPoistaHurjat kävelytavoitteet sinulla on. Pitänee minunkin lisätä kävelyä kunhan taas eläkeviikot alkaa ja aikaa on enemmän. Töissä menee päivät ihan hukkaan.
Mihinköhän kommentin vastaukset ovat ajautuneet? Itävallassa minulla oli tabletti mukana ja välillä otin sillä kuvia. Onneksi joitakin on muistona. Nyt kun lähen kaupungille, niin otan mukaan vain peruskortit ja sitten totean että tarvittavat jätinkin kotiin.
VastaaPoista