Matkailu avartaa - torjuu dementiaa

Pitääköhän  otsikkofraasiin uskoa? Joka tapauksessa  maailma ja sen ihmiset ovat erilaisia kuin tässä  5 km säteellä pyöriessä. Osaan kauppareitit ja reitin kirkkoon. Liikuntaryhmänikin löydän Uimahallilla. Miten kauan onnistun toimimaan sisäympyrän ulkopuolella?
Todistelen itselleni, että en heitä eläkesenttejäni turhanpäiväiseen, kun oman päätökseni mukaisesti kerran kuussa suuntaan maailmalle. Totuuden nimessä aika lyhyt on maailmasäde. Onneksi VR:n tarjoukset, OnniBussi ja laivayhtiöiden tarjousmatkat mahdollistavat eläkemummon maailmanmatkailun. Maailmanmatkailukohteisiini kuuluvat myös kotimaan kohteet, mm. Espoo, joka minulle aika tuntematon Nuuksion bussilinjaa lukuunottamatta.

Viikonvaihteessa kiivetessäni Tukholmassa Södermalmin korkeita kiviportaita pohdin vieläkö jaksan ensi vuonna saman reitin. Kun Suomi oli ruotsalainen tuli monta kertaa mäellä mieleen. Siellä oli 1600- luvulla rakennettu mukulakivikatu ja vähän kauempana erilainen leikkipuisto, jonka varustusmalli oli 1800-luvulta. Minulle rakennukset olivat tuttua kamaa Suomen 1950-luvulta.  Ehkä 1800-luvulla ei ruotsalaisella kylällä voinut ostaa vohveleita, mutta leikkipuiston kioskista sai ostaa kahvin ja vohvelin kermavaahdolla ja mustikkahillolla. Nautin, koska sää oli kolea ja kahvimukin kyljissä sain lämmitellä kohmeisia näppejäni. Taas jäivät hanskat kotiin.

Eniten mieltäni avarsi Sofian kirkon mässa, Heliga trefaldighets dag. Riikinruotsista en saanut kaikuvassa ympäristössä selvää, mutta gospel-kuoro lauloi noin puoli konsertillista aluksi, keskellä ja lopuksi.  Kirkko oli kaunis ja valoisa. Paikalla oli noin 80 henkilöä. Kirkkokahvit oli tarjolla, mutta en nyt ihan koko aikaa voinut kirkossa viettää.

Ajatus oli vielä pistäytyä Valokuvamuseossa, mutta lippujono oli kadulle ja aikaa enää 1,5 tuntia, joten jäi väliin. Päivrentoutukselle aikaa eli koivet hytissä seinälle. Menomatkalla en kuunnellut tai katsellut viihdykeohjemaa, mutta paluumatka oli risteilymäinen. Olin menossa kahvilaan syömään salaattia, mutta pysähdyin grilliravintolan kohdalla - grillattu lohi, uuniperuna ja lasi valkkari maistui jo klassiselta risteilyltä. Kuuntelin ja katselin puoleen yöhön saakka viihdetarjonnan ja näin upean auringonlaskun -    aurinko kultasi pilvenreunat.

Maailma ympärillä muuttuu joka päivä. Miten pääsen laivaan, miten saan laivaravintolan automaatista tuoremehua, miten saan hytin oven auki, miten osaan vaihtaa Espoossa oikeaan bussiin? Onneksi Espoon matkat HSL:n reittiopas kertoo.
Olen menossa Turkuuseen heinäkuun alussa. OnniBussi vie hieman sivuun, joten pitää opetella Turun sisäinen liikenne. Jyväskylän olen jo ottanut 10 prosenttisesti halutuun. Paikallisten autoilevien puheita kuunnellessa kaupungin sisäinen liikenne on hyvä aivopähkinän perusta.