Löytämisen ilo
Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt eka kierroksella asiakaskorttia ja luottokorttia, jotka olin poistanut lompakosta, koska ne eivät olleet päivittäisessä käytössä. Pengoin lompakot, laukut ja kaikki mahdolliset laatikot. Aloitin etsinnän taas alusta ja siellähän ne olivat, ensimmäisessä etsinnän kohteessa. Etsintään oli kulunut ainakin puoli tuntia. Löytämien ilo on eläkeläisen suurin ilo. Tuon viisauden kuulin ensimmäisenä eläkeläispäivänä ja se taitaa olla totta.Missä luuraat aurinko? Tämän päivän räntis oli jotenkin mieltä latistava. Sää oli vielä ikävämpi kuin alkuviikolla Kuopiossa. Olen aika usein ollut hiihtolomalla Kuopiossa, joskus Puijolla ja joskus ystäväni luona ja hiihdellyt Kallaveellä ja Pappilan pellloilla. Nyt ei tehnyt mieli hiihtelemään. Vettä ja loskaa ja hiihtopelloilleni oli ilmestynyt taloja. Puijolle en enää uskalla.
Mutta kevät tulee ja ehkä aurinkokin näyttäytyy. Päivä on jo pidentynyt 5 tuntia. Pitäisiköhän herätä myös aikaisemmin? Jos ehtisi tehä päivän aikana mitä on ajatellut. Tahon aurinkoon....
Tuopa onkin ihan tosi juttu, eläkeläisen suurin ilo. Täällä ollaan koettu sitä iloa pari kolme kertaa viikossa nykyisin. Aina on joku hukassa. Niin kauan on hyvä, kun sentään vielä löytää mitä etsii - ja muistaa mitä oli etsimässä... sitäkin on joskus mietitty ;)
VastaaPoistaUpeaa ja onnekasta kevättä sulle, Anna!
T: Párek ja Palvelijatar
Mitä etsii, kas siinä joskus pulma. Peruutus lähtöpisteeseen toimii toistaiseksi. :)
VastaaPoista