keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Oleilua

Kuinka saat aikasi kulumaan eläkkeellä? Näin kysyi entinen työtoveri, jonka näin ensimmäisen kerran oleiluelämään siirtymiseni jälkeen. Pitää siis hieman miettiä mitä teen mittääntekemättöminä päivinä. Tänään oli yksi sellainen päivä.

Nousin klo 8 ja olin nukkunut erinomaiset yöunet. Kiitos eilisen 40 min kävelyn saateessa, puolen tunnin vesijuoksun ja terapia-altaan hieromasuihkujen. Aamurutiinit olivat valmiit klo 10 paikkeilla. Hesari luettu, aamukahvit juotu ja sänky pedattu. Sen jälkeen istahdin hetkeksi koneen ääreen, luin sähköpostit ja katsoin pari Studio 55-jaksoa Katsomosta, kyselin kaupungin liikuntapalveluista mahtuisko mummotsumbaan, mutta ryhmä oli täys ja 5 jonossa. Paikkoja alunperin 50. Olin jo kerran ilmoittautunut, mutta sekoilin syksyllä omien kurssieni kanssa ja jouduin peruuttamaan osallistumiseni. Harmi, sillä olisin voinutkin jo parin kerran jälkeen osallistua.

Aamupäivä oli jo ohi ja oli lounaan valmistuksen aikan. Keitettyjä pottuja,possunfilettä leikkeenä ja salaattia. Olin jo syönyt 3 päivää ratatoulea ja eilen pakasteesta keittoa ja teki jo mieli vastavalmistettua ruokaa. Iltapäivä- ja iltajuomaksi pannullinen  pakuriteetä hautumaan. Piti ehtiä viimeistään klo 13 ulos, mutta kello oli jo 14 kun toimetuin  kauppaan mutkan kautta. Kävelin noin 40 min K-rautaan ostamaan kympillä kaksi kynttilälyhtyä. Olen muutaman vuoden suunnitellut lyhtyhankintaa... Kotimatkan varrella kävin ostamassa matkakorttiin aikaa pari viikkoa ja ruokakaupassa. Siellä oli tuoreita perattuja pikkumuikkuja, joten nyt on vatsa täynnä paistettua kalaa. Päivälliseksi olisi riittänyt mansikka-mustikka-lese-smoothie, mutta en voi vastustaa paistettuja muikkuja. Puolet kalasaalista valmistin uunissa huomiseksi ja ylihuomiseksi.

Kotiin palasin 16:30 ja avasin netissä Tiedekulman lähetyksen, mutta se ei kiinnostanut. Paikallislehti oli jaettu ja nippu kaupallisia tiedotteita. Luin ne ja siirryin telkkarin ääreen. PS-ohjelma oli katseen kohteena ja sen jälkeen Neljän tähden illallinen.

Päivä on mennyt mittääntekemättä. En pitkästynyt. Huomenna on jo vähän ohjelmallisempi päivä. Aamurutiinien jälkeen jumppaan kymmeneksi ja sen jälkeen ehkä uimaan ja iltapäivällä olisi erilaista ohjelmaa Helsingissä ja illalla on Kaapelitehtaalla improvisaatioteatteriesitys. Ostin taas Sian säkissä eli Extemporesta 5 euron lipun. Kulttuuribudjettini pysyy kohtuullisena, kun käytän jokeri-lippuja, kirkkokonsertteja ja elokuvien iltapäivänäytöksiä.
Mittääntekemättäkin aika hujahtaa. Kirjaakin piti lukea, mutta en ehtinyt. Tuli puhelu väliin.


Kluuvin gallerian näyttelyn "yksityiskohta"


2 kommenttia:

  1. Aikahan suorastaan lentää oloneuvoksettarena ollessa! Miten sitä ikinä ehti käydä päivätyössä?? Minä olen joka ikinen aamu kiitollinen siitä, että saan nauttia ikiomasta elämästäni ihan siten kuin itse tahdon. en tunne huonoa omaatuntoa vapaudestani, tein pitkän päivätyön valtion virkanaisena, venyin ja paukuin tilanteen mukaan. Nyt on aika nauttia.
    Rätää sataa, mutta ei anneta sen vaikuttaa mihinkään. Oikein onnellisia ja mukavia päiviä sinulle!
    T: Párekin Palvelijatar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä meidän tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Olin töissä 49 vuotta, elimme maalaistalossa ja olimme välttämätöntä lapsityövoimaa puutarhassa, kasvimaalla, navetassa jne. ja keskikoulun jälkeen opiskelin työn ohella iltaisin.
      Naatiskellaan!
      T. Alli

      Poista