Ruokaa vaiko proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, hivenaineita ja vitamiineja

Mitä aamiaiseksi, välipalaksi ja lounaaksi?

Söin aamupalaksi kaurapuuroa, pari desiä marjoja, palan pullaleipää päällä teelusikallinen oivariinia, viipaleen kalkkunafilettä ja ruokalusikallisen rypsiöljyä. Palanpainikkeeksi muki kahvia ja lehden lukuseurana vihreää teetä. Välipalana gefiluspiimää, siivu päärynää, mansikoita, hasselpähkinöitä ja mausteena ruokalusikallinen kurkumaa ja pippuria.
Lounaspäivälliseksi todennäköisesti kukkakaalia ja eilestä jäänyttä uunilohta. Lisäksi salaattia, jossa vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, valkosipulia. Siis ruokaa, jonka pitäisi tukea terveyttäni, antaa nautintoa ja varmistaa energisyyteni. Pullaleipä eli kaurasämpylän puolikas oli ns. mielihyvää.

Mikä säätelee ruokavalintojani? 

Tykkään pekoniaamiaisesta, valkoisesta paahtoleivästä, hyvästä kahvista, pullasta.  Makkara ja kyljyksetkin maistuvat erinomaisilta ja perunaa rakastan sen kaikissa muodoissa, erityisesti uusia perunoita ja voita päälle.
Mutta vietän jo oleiluelämää eikä "mitään vikaa puutu". Järki voittaa mielihalun, vai voittaako?
Verenpaine pysyy hyvällä mallilla pienellä lääkityksellä vaikka syön mieluusti silliä ja suolalohta enkä syö suolatonta ruokaa.
Diabetessairastumisprosenttini on 80, mutta syön myös valkoista leipää, pullaa ja piirakoita, jäätelöä, suklaakonvehteja ja tummaa suklaata.
Syöpäleikkauksestani on kulunut kohta 5 vuotta ja olen juuri nyt virallisesti oireeton. Mutta eivät etäpesäkkeet ilmoita alkuvaiheessa missä luuraavat. Yritän kiusata mahdollisia häiriösoluja kurkumalla, valkosipulilla ja kaaleilla. Mutta syön myös makeaa, ja häiriköt tykkäävät makeasta.
Syöpälääke aiheuttaa jäykkyyttä ja muita pieniä sivuvaikutuksia.  Minulla on jo muutama.

Autokolarin jäljiltä pitää edelleen kuntouttaa polvea ja ilmeisesti kuntoutusohjeet olisivat tae polven hyvästä toiminnasta  pitkälle eteenpäin. Mutta kun fysioterapia loppui niin loppui systemaattinen ohjeiden noudattaminen. Pitäiskö syödä nivelruokaa? ;)

Kaikesta huolimatta tunnen itseni aika terveeksi. Kolottaa, mutta liki jokaisella näillä vuoskymmenillä kolottaa. Muutamista fyysisistä suorituksista on pitänyt luopua, kun voimat eivät enää riitä. En ole rakentanut voimavarastojani.

Suunnittelen ruokani "ravinto-opin" kautta, mutta olen sitä mieltä että 1950-luvun ruokavalioni on ihan ihanteellinen. Maalaiselämää ja ruuan matka maasta pöytään oli harvinaisen lyhyt. Peruna, lantut, porkkanat kellarin kautta pöytään. Kananmunat kanalasta ja kanat saivat kuopsuttaa, nokkia kaalia myös talvisin. Katosta roikkui aina kaali kanojen välipalaksi. Possu suolassa talven varalle aitan tiinussa.  Kerran kuussa jauhatettiin vilja jauhoiksi eikä jauhoihin lisätty mitään homeenestoa ja ne olivat aina tuoreita eikä vuoden vanhoja.
Maito oli käsittelemätöntä rasvaista koko maitoa. Lehmät olivat itäsuomalaisia kyyttöjä ja yksi ominaisuus oli korkea rasvaporsentti, mitä siihen aikaan arvostettiin. - Voi valmistettiin kotona separoidusta maidosta. Ei silloin ajateltu ravinto-oppia, vaan sitä että ruokaa sai riittävästi ja jaksoi.

Miten tästä eteenpäin?

Erinäisten ravitsemusoppaiden, laihdutuskeskustelujen, sairausjuttujen ja jopa virallisen ravintosuosituksen perusteella olen päätynyt samaan kuin viralliset asiantuntijat.
Kokonaisuus ratkaisee eli kaurapuuro on hyvä arkiaamuna, sunnuntaina joskus hyvällä omalla tunnolla muna-pekoniaamiainen. Lohturuokana  kaiken varalta yksi  kasvisvalmispizza  pakasteessa ja namipalana mielellään itsetehdyt pullat ja piirakat. Alkoholia mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan... Mielihalupaasto 5/7. Onnistunkohan?

Ja miksi?

Toiveena kohtuullisen toimintakykyinen loppuelämä - lyhyt tai pitkä. Toivossa on hyvä elää.

Yllä on yksi jalkapalloilta/yö salaatti.Usein kuitenkin salaatin asemesta  juustovoileipä.