Muutos jatkuu - nyt vaihtuu lääkäri

Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on omalääkäri terveyskeskuksessa. Ja viisi vuotta on ollut sama. Mutta viime kuussa omalääkärini lopetti ja minulle osoitettiin uusi henkilö, noin 35 v. noor mees. Kieltämättä olin hieman jännittynyt kun tänään menin vuosikontrolliini ja oli myös  akuutti ongelma.
Mutta tämä nuorehko lääkäri on huippu tyyppi. Totesi että oma diagnoosini lonkastani on oikea :)
Olisisn saanut kortisonipiikin, mutta en vielä tahtonut. Yritän selvitä buranalla alkuun.Onkohan minusta tullut piikkiä pelkäävä ennakkoluuloinen mummeli? Mutta muistisairaudesta ei vielä ollut merkkejä, vaikka. epäluuloisuus  liittyy muistisairauksiin.

Pitää muuttaa ainakin viikoksi liikuntakonseptia eli ei zumbaa eikä lavista. Tavallisen jumpan aion kuitenkin sallia itselleni. Voipi olla niin että toinen tanssi on jätettävä, mutta kumpi? Siinä pulma. Oletan että kaks tanssituntia viikossa on liikaa lonkkavanhukselle. Näin nää muutokset jatkuvat.
Niin kauan on hyvä kun muutos ei koske liikunta- ja ymmärryskykyä.

Ja nukkummaanmeno pitää pistää muutosprosessiin. Puoliyö on ollut ennen raja, josta viime aikoina olen lipsunut tuntitolkulla. Ja huonolta näyttää tänäänkin. Tavoite on klo 23.Taidann siirtyä katsomaan kaikenmaailman unia. Mihinköhän vaiheeseen opiskelufilmini minut ensi yönä vie...

Muutos kuulossa

Sanojen merkityksen muutos välillä rassssaa mummoa. Sanat yhdistetään hyvään tai huonoon merkitykseen. Substantiivista tulee adverbi, joka tehostaa adjektiivia.  Ovatkohan termit oikein? Ruoka voi olla sikahyvää. Voidaan myös sikailla ja silloin ei ole kyse hyvyydestä.  Työnantaja käyttäytyy sikamaisesti ja vastasi vittumaisesti kysymyksiini.  Lause lienee alatyylinen, mutta sanat nykyisin yleisiä (valitettavasti). Ruoka voi olla siis sikahyvää, mutta myös vitun hyvää.

Huvikseni katsoin mitä kielitoimistonsanakirja.fi:ssä on kirjoitettu siasta ja vitusta.  Vielä viisi vuotta sitten en sietänyt viimeksi mainittua sanaa, mutta jos lähtee ovesta ulos ja liittyy ihmisvirtaan, niin sanaa toistetaan useasti. Mieleni on jo muuttunut  ja olen tavallaan kuuroutunut sanalle.  - Kerran kysyin yhdeltä pikkupojalta tietääkö hän mitä sana tarkoittaa. Kyllä hän tiesi. "Se on kirosana".

sika- yhdysadjektiivien alkuosana: erittäin, huippu-, super-

1. kotieläimenä pidettävä kesy sikaeläin, vars. täysikasvuinen yksilö; vrt. karju, emakko, porsas, possu, nasu, 1. nassu. Sian kärsä, harjakset. Sian ihra. Lihotus-, rotusika. Maatiaissika. Sika porsaineen. Sika röhkii.

Halv. siivottomasta t. siivottomasti t. törkeästi käyttäytyvästä ihmisestä. Senkin sika! Päissään kuin sika. Meidän ukko se oli taas sikana juhlissa.

3. ark. Sikana oikein paljon, todella kovasti. Niillä oli ihan sikana rahaa. Tykkäsin siitä ihan sikana. 

 

Ja sitten se toinen sana. Varsinainen merkitys ja 2. merkitys.

2. karkeana kirosanana. Voi vittu! Haista vittu! Vitun äijä! Suksi vittuun! Kaikki meni päin vittua. Mitä vittua sä täällä teet? Ja vitut minä siitä välitän! 

 

Jari Sarasvuo just sanoi radiossa uuden sanan - kehari (= kehitysvammainen). Kehari luokassa parantaa oppimistuloksia ja kaikkien oppilaiden tuleva elämä on parempaa!!? Tutkittu juttu. Kehari-sana ei vielä ole sanakirjassa.

 

Uuteen sanakirjaan on otettu paljon uusia sanoja, joita olen joutunut itselleni  aiemmin selvittämään mitä ne merkitsevät lähinnä englannin kautta. Toiset ovat olleet nuorison suosimia ja toiset työelämäjargonia. Jargon taisi tulla tähän viimeiseen versioon uutena.

 

 Muisti muuttuu jatkuvasti ja sanat katoavat. Eniten harmittaa kun ei hetkellisesti muista arkielämän sanaa. Usein unohdan mausteiden nimet... 

 

 

 

MUUTOS

Kaikki muuttuu. Mistäköhän aloittaisi. Itse olen itseäni lähimpänä. Huomaankohan muutokseni. Muutos itsessä on nyt luopumista. Luopumista maailmanvalloituksesta :) - luopumista kaikesta entisestä, mutta paljon on vielä jäljellä. Niin kauan kuin muisti ja jalat jotenkin toimivat elämä on kohtuullistan, joskin toimeentarttumisen tilalle on tullut saamattomuus, mikä on jo yksi dementiaoire :(

Talvien muuttuminen on kurjaa. Talvi tulee myöhään, talvi häviää, tulee taas, häviää ja just nyt on hiihtotalvi, jota en enää uskonut tänä vuonna tulevaksi. Iloinen asia on,  jos talvi vielä jatkuu muutaman päivän. Jää hyvä muistijälki tästäkin talvesta. FB-muistin mukaan edellinen hiihtokelinen talvi Etelä-rannikolla on ollut 2013. Talvi, jolloin olen ehtinyt  suksimaan. Koulun viereiselle kentälle oli ajettu koululaislatu, jota oli mummojenkin mukava hiihdellä. Onkohan jo hiihtotasapaino kadonnut. Ilmasto muuttuu ympärilläni. Millainen ilmasto tai sää on 50 vuoden kuluttua? En uskalla kuvitella.

Lunta odotellessa

 

Espoossa on satanut kohtalaisesti lunta ja Helsingin keskustassakin, mutta ei täällä Kehä III:n tuntumassa. Ehkä tiistaina...

Normisunnuntai. Niska-selkäjumppa. Kävelin kotiin ja aurinko paistoi, mutta ei ilmeisesti Helsingissä, koska pilvi oli Helsingin suunnalla. Pakkasta oli päivällä liki 15 astetta, mutta nyt keskiyöllä vain 10. Erinomainen ulkoilusää, jos ei tuule.

Leikin hieman Marttaa ja sulatin huurteet pakastimista (2). Kokosin viime vuonna valmistetut ruoka-annokset samaan lokeroon ja nyt on vielä viikoksi tai kahdeksi valmista ruokaa. Mutta välillä tekee mieli tuoretta. Ruokakauppaan on tänä vuonna mennyt 22 euroa ja seuraavalla ostoslistalla on herneitä. Siis tulevalla viikolla ruokalistalla on "tuoretta hernekeittoa".

Aika siirtyä kirjan ääreen. Kirja on unilääke, jolla ei ole kovin paljon sivuvaikutuksia. Uniin joskus ilmaantuu kirjojen kuvia.         

Ihmisiä, kompurointia, taskuvarkaita

"Tuolla tulee ihminen" sanoi pieni lapsi metsäpolulla mummolleen. En ollut täti, en ollut mummo tai  en ollut joku. Minäkin näin lapsen. En muista oliko hän tyttö vai oliko hän poika. Ihminen-sanassa oikeastaan on kaikki, mitä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä kanssaeläjässään. Ihminen, joka toimuii ja tuntee kuten minä itse. Kotini lähietäisyydellä on kolme pakolaiskeskusta, joista yksi lakkautetaan tai on lakkautettu sijaintinsa takia. Jos liikun ulkona, niin näen näitä ihmisiä joka päivä.  Muualta muuttaneita uussuomalaisia  on jokaisessa bussivuorossa, kaupan kassoilla, naapureina ja urheilupaikoilla. Olenhan itsekin ei suomalaista syntyperää  olevien lasten suomimummo. Asioilla on puolensa. On aina ollut ja tulee olemaan. Hyvää ja vähemmän hyvää. Mutta maailma muuttuu ja kansainvaellus on alkanut. Mutta histoariaa pitäisi tutkia, jotta ymmärtäisi mistä on kysymys. Uskontojen historiaa, maailman historiaa ja Suomen historiaa. Itsekin olen unohtanut kouluopit. Aika on muistaa että Suomi on ruotsalainen, venäläinen ja eurooppalainen.
Tässä nämä maailmaa syleilevät uuden vuoden ajatukset.

Joten nyt tuijottamaan omaa napaa. - Sunnuntaina kävelin kauppakeskuksen aulassa ja joku minut kamppasi. Kuka, mikä vai minä itse? Makasin mahallani lattialla. Maassa oli valkoinen 3-5 m.mittainen valkoinen muovinaru, minkä lenkkiin kompastuin. Ei voinut ajatella  "ei kai kukaan nähnyt". Saan huomenna selvityksen turvakameran kuvista ja teen ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Toistaiseksi vain pinta-arat polvet ja vähän kipua- Eniten kiinnosta miten naru oli lattialle joutunut kukkien pakkauspisteen narukerästä. Aika näyttää tuliko siruja polviin. Lankeeminen on aina vain askeleen päässä.

Joulunajan ohjelmaani on viimeiset vuodet kuulunut lämmin joulujuoma Tallinnassa Raatihuoneen joulutorilla. En ehtinyt ennen joulua, joten kävin loppiaisaattona päivää ennen torin sulkeutumista. Suuntasin satamasta kohti Vanhaa kaupunkia. Ihmettelin miksi jonkun piti kävellä kantapäilläni, vaikka ohi olisi hyvin päässyt. Käännyin ympäri ja samassa käyntyivät ympäri kolme nuorta miestä takanani. Reppuni kaikki vetoketjut oli avattu, mutta ilmeisesti tutkinta keskeytyi. Repussa oli sanakirja, vesipullo, varahanskat, paperinenäliinoja ja vaseliinia. Kaikki tallella. Lompakko, passi ja puhelin olivat hyvässä tallessa. Lokakuussa varastettiin puhelimeni, nyt yritettiin tyhjentää reppuni arvotavarasta, jota ei ollut. Siis olen tullut ikään jolloin joudun näpistelijöiden kohteeksi...

Mutta ei tämä uusi vuosi ihan huonosti alkanut. Kohtuullisen terve olo, ruokaa ja juomaa omiksi tarpeiksi ja vähän naapurillekin.  Kaksi nuor-

ten kultamitalia. Suomi nousuun!

Tavallinen maanantai

Ihan tavallinen maanantai. Heräsin normiaikaan eli 7:30. Oli vielä hämärähyssyä. Normi aamupala: kaurapuuroa, mustikoita ja puolukoita, mukillinen roibos-teetä, näkkileipä, kalkkunaleikettä .Hesari kirkasvalolampun äärellä ja siinä kului reipas tunti. Pääsin vaihteeksi sähköpostiin. DNAlla on luokaton asiakashuolto. Pari viikkoa on welhon sähköpostit olleet jumissa. Välillä pääsee, useimmiten ei.

Keräilin tavaroita Punaisen Ristin konttiin vietäväksi. Busilla vaiko kävellen. Kas siinä pulma. Kävely voitti. Tietysti palasin parin "hyötykorin" kanssa. Katselin Kontin tarjontaa. Minkkiturkin saisi 100 eurolla. Hyväkuntoiset kengät kympillä.
Kerään askeleita. Ne ovat paras keräilykohde. Ei kasaannu kaappeihin. Juuri nyt klo 20:17 askeleita on 16 104. Nyt aktiiviranneke huomautti että on "Time to move".

Iltapäivä kului huomaamatta ja illansuussa oli Lavis-tunti. Aika rankka ja hikinen. Vielä pitäisi lämmittää sauna, syödä marjoja ja rahkaa ja leipää ja lukea yksi kirja loppuun.

Oleilevan ihmisen "työpäivä" päättynee noin 23:50. Tasan keskiyöllä pitää pään olla tyynyssä. Niin päätin jo 20 vuotta sitten.

Kamala kaamos

Olen ihmetellyt kaamoksen "kamaluutta". Syyskuun alkupuolelta olen istunut kirkasvalolampun äärellä aamuisin ja aurinko on paistanut kirkkaasti kaksi viikkoa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy  aurinkoinen keltainen koivu. Kaikesta huolimatta olen supersaamaton, nukun aamuisin yhdeksään ja syön ja syön. Mielestäni viime vuosi ei ollut näin ongelmallinen. Ja olin kaikenlisäksi Alpeilla viikon. Joskin matka vähän lässähti matkaseurani sairastumiseen ja oman lonkkani tulehdukseen.

Kirkastuisikohan huominen vaikka sadetta luvataan. Olin tänään Meikussa vuotuisessa lääkärintarkastuksessa eikä mitään pahiksia ollut näkyvissä. Labratulokset olivat tähdittömiä ja yleisolo kaamoskamaluutta lukuunottamatta ihan kunnossa.  Juhlan paikka.

Uutisissa kerrottiin, että eläkeläiset köyhtyvät - mutta  hallitus on sitä mieltä, että on parantanut eläkeläisten asemaa.  Jostain syystä ei ylihyvinvoivilta pahemmin ole nipistetty "etuuksia".  Muistan 1960-luvun alkupuolelta että silloin jo oli selvää, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Olen tässä eläkeläisenä pohtinut mikä on ikääntyvän väestön mahdollisuus aktiivielämään. Osalla 1930-1950 syntyneillä on suhteellisen pienet eläkkeet. Monet avioparit hädintuskin yltävät yhdessä keskimääräiseen eläkkeeseen (ei tarkistettua faktaa, vaan mutua lähipiiristä). Maaseudulla pitää olla auto ja itse olla ajokykyinen tai jos kunta on varoissaan, niin voi saada asiointimatkoja. Teatteriliput maksavat, konserttiliput maksavat, elokuvat maksavat ja eläkeläisalennukset ovat useimmiteen 2 €.

Itse selviän, kun käytän palveluista maksuttomia palveluja,  esim. sporttikorttia, jolla pääsen maksutta uimahalliin ja kuntosalille. Kulttuurissa pysyn 50 €:n kuukausibudjetissa. Matkamenoissa laskeskelen itse esim. kuinka monta kertaa joudun käymään Helsingissä. Bensaan ja bussilippuihin budjetoin 100 €. Vein viime viikolla kesäautoni pois ja "avoautoni" (fillari) etukumi on puhki.  Ostin 30 päivän seutulipun, 98 €. Mahtuu just budjettiin.
 Itävallan matkalle sain sponsorin :) syntymäpäivän johdosta. Kuvat katosivat kadotetun puhelimen mukana...