Karanteenissa oleilua

Viime maanantaina pääministerin puheesta korvani kuulivat vain sanan karanteeni.

Hyppäsin kenkiini ja vauhdilla apteekkiin. Lääkkeeni sain, mutta en käsidesiä, jota olin jo etsiskellyt jo edellisviikkonakin.

Vielä oleilu hakee muotoaan ikäihmisten karanteenissa. Voinko liikkua vai enkö voi liikkua. Sosiaaliset kontaktit ja kahvilat olen poistanut, mutta lenkkipolut vielä käytössä, vaikka ne ovat kapeita ja välillä ruuhkaisia eli tulee lähiohituksia. Tänään lenkkeilin Kirkonkylän Kirkkopuistossa. Olin ainoa elävä sielu hautausmaalla klo 9  paikkeilla. Jos haluan pikkumetsälenkille, niin lenkkiaika pitänee siirtää aamu kuuteen, samoin viikonloppuna Keskuspuiston suunnalla.

Näin maailma hetkessä vaihtaa asentoa. Globalisaatio peruutetaan ja sen tekee pienen pieni virus. Olin viime viikolla katsomassa Oskar-elokuvaa ja alkuun yksi traileri oli elokuva nimeltään Maailmanloppu heinäkuussa 2020. En muista sen originaalinimeä, mutta nimi syöpyi ajatuksiin.

Päivä pyörii vielä infojen ympärillä ja nettijumppien testauksella. Työväenopistokin lähetti kotitehtävät sähköpostilla ja oikeat ratkaisut viime viikon tehtäviin.
Saa nähdä pysynkö ensi viikolla suunnitelmassani eli noudatan viikko-ohjelmaa lisättynä päivittäisellä tunnin kävelyllä. Olen vielä vähän toipilas, joten pitää olla armollinen itselle. Vielä en ole ratkaissut miten korvaan 2,5 v ja 5 kk ikäisten lapsenlapsien viikottaisen tapaamisen. Molemmat kasvavat ja oppivat uusia taitoja joka  viikko. Hoitokoirieni piti tulla hoitoon, mutta nyt sekään ilo ei toteudu.
Mutta aurinko paistaa, kuivaruokaa on kaapissa ja naapuri toi tänään kaupasta tuoretta kalaa. Netissä on liikuntaohjeet. Jalat ja kädet toimivat kohtuullisesti. Kukaan läheinen tai tuttava ei ole vielä sairastunut.
Tänään vielä yksilötasolla kaikki hyvin.