18. karanteenipäivä

Tilasto: noin 1900 tartuntaa, 267 uutta tapausta, 187 sairaalassa joista 73 tehohoidossa, 25 menehtynyttä.

Maailmani on muuttunut? Tai ei ole muuttunut? Koko maailma on seis. Herään aamulla normaalisti noin 6  - 7.30. Ennen luin paperihesaria aamukahvin aikaan, nyt seuraan aamuteeveetä. Lehden luen iltaan mennessä. Lähden aamulenkille - suunnan määrittää kellonaika. Kymmenen jälkeen suuntana kirkkopuisto ja jos pääsen liikkeelle 8 aikoihin, niin voin suunnata luonnonsuojelualueelle, pieneen tammimetsään.  Liikkumissäteeni on noin 2 km. Ehkä voin hieman sädettä pidentää kun polkupyöräilylämpö (+10) on saavutettu.

Iltapäivisin jumppaan 2x30 min ja sitten onkin jo kahviaika ilman kahviseuraa kuten ennenkin ja koronainfo alkaa klo 15. Enää en seuraa intensiivisesti muita kuin pääministerin tiedotusta.  Pääministeri on synnynnäinen viestijä. Selkeästi ja yksinkertaisesti hän kertoo epämukavat rajoitukset ja hallituksen toimet. 

Tänään 18. karanteenipäivänä kävelin hautausmaalla ja silmäilin onko paljon ikätovereita jo pilven reunalla. Uuden osan hautapaikat ovat kuolinvuosijärjestyksessä, jos ei ole kyse sukuhaudoista.  Huomasin vain kaksi vuosilta 2018 ja 2019.  Enää en myöskään ollut ainoa elävä sielu kirkkomaalla, mutta siellä on helppo pitää 3 m etäisyyttä toisiin ihmisiin.

Jos vielä vähän muistuttaisin itseäni koronasta. Suomen säännöt ovat lähellä Singaporen sääntöjä. Siellä suljetaan tiistaina kaupat, mm. kirjakaupat. Meillä ei sentään "jahdata" koronan levittäjiä puhelimella. Joskin massojen liikkeitä voidaan. 

Päivän positiivinen.  

Ruokakauppojen nettitilaamisiin on saatu parannusta!n

Onnistuin tilaamaan ruuan kotiinkuljetuksen oven taa. Viime viikolla ja alkuviikosta oli täysin toivotonta saada toimitusaikaa. Nyt ruuat tuodaan pääsiäispyhinä.  Taian selvitä vappuun, mutta vain ruuan suhteen.

Kello on jo viisi ja omenapiirakka edelleen leipomatta. Laskennallisesti on paljon aikaa, mutta ei käytännössä. Miksi? Se on tää ikä...

Karanteenissa oleilua

Viime maanantaina pääministerin puheesta korvani kuulivat vain sanan karanteeni.

Hyppäsin kenkiini ja vauhdilla apteekkiin. Lääkkeeni sain, mutta en käsidesiä, jota olin jo etsiskellyt jo edellisviikkonakin.

Vielä oleilu hakee muotoaan ikäihmisten karanteenissa. Voinko liikkua vai enkö voi liikkua. Sosiaaliset kontaktit ja kahvilat olen poistanut, mutta lenkkipolut vielä käytössä, vaikka ne ovat kapeita ja välillä ruuhkaisia eli tulee lähiohituksia. Tänään lenkkeilin Kirkonkylän Kirkkopuistossa. Olin ainoa elävä sielu hautausmaalla klo 9  paikkeilla. Jos haluan pikkumetsälenkille, niin lenkkiaika pitänee siirtää aamu kuuteen, samoin viikonloppuna Keskuspuiston suunnalla.

Näin maailma hetkessä vaihtaa asentoa. Globalisaatio peruutetaan ja sen tekee pienen pieni virus. Olin viime viikolla katsomassa Oskar-elokuvaa ja alkuun yksi traileri oli elokuva nimeltään Maailmanloppu heinäkuussa 2020. En muista sen originaalinimeä, mutta nimi syöpyi ajatuksiin.

Päivä pyörii vielä infojen ympärillä ja nettijumppien testauksella. Työväenopistokin lähetti kotitehtävät sähköpostilla ja oikeat ratkaisut viime viikon tehtäviin.
Saa nähdä pysynkö ensi viikolla suunnitelmassani eli noudatan viikko-ohjelmaa lisättynä päivittäisellä tunnin kävelyllä. Olen vielä vähän toipilas, joten pitää olla armollinen itselle. Vielä en ole ratkaissut miten korvaan 2,5 v ja 5 kk ikäisten lapsenlapsien viikottaisen tapaamisen. Molemmat kasvavat ja oppivat uusia taitoja joka  viikko. Hoitokoirieni piti tulla hoitoon, mutta nyt sekään ilo ei toteudu.
Mutta aurinko paistaa, kuivaruokaa on kaapissa ja naapuri toi tänään kaupasta tuoretta kalaa. Netissä on liikuntaohjeet. Jalat ja kädet toimivat kohtuullisesti. Kukaan läheinen tai tuttava ei ole vielä sairastunut.
Tänään vielä yksilötasolla kaikki hyvin.