Tyhjiä päiviä ja oleilua
Sellaista tämä eläkeläisen elämä on. Niin ainakin olettavat nuoret miehet ja nimeltä mainitsemattomat apuset ja kakot. Viimeksi kun kuulin nuoren miehen toteamuksen eläkeläisen tyhjistä päivistä, niin pysähdyin. Vai oliko lause ironiaa?
Pitää oikein miettiä päivieni tyhjyyttä. Tipahdinko tällä viikolla tyhjyyden tynnyriin?
Maanantaina Hesarin lukemisen jälkeen piti jo kiirehtiä klo 10 bussipysäkille. Senioritanssiryhmä kokoontui 1,5 tunniksi opettelemaan uusia tansseja. Minulle kaikki on uutta, koska aloitin syyskuun alussa. Sen jälkeen runsas tunti kuntosalilla ja lopuksi uimahallille ja saunomaan? Kotona taas klo 16.
Tiistaina keskellä päivää kielitunti ja kotilounas. Sitten vauhdilla lymfajumppaan ja ehdin vielä silakkamarkkinoille pyydystämään maustesilakoita. Kotona jo klo 20.
Keskiviikkona Honkanummen hautausmaalle kanervat kahdelle haudalle, kaupasta punajuuria punajuurisoppaa varten. Lupasin palkaksi soppaa yhden telineen kokoajalle.
Tiskit oli tiskattu 21 mennessä.
Torstaina kevensin ohjelmaa. Fillaroin jumppaan ja jätin väliin kuntosalin ja vesijuoksun. Jätin väliin myös Oodin ja päätin tänään lukea lähes loppuun Tiukka paikka-kirjan, mikä kertoo hänen kokemuksistaan pakolaisvyöryn aikoihin.
Perjantaina joko leffaan tai johonkin konserttiin. Viikonloppuna Emmaan lauantaina ja metsään sunnuntaina.
Kuukauteen mahtuvat myös mummottelu, kerran kuussa kirjapiiri ja saunaryhmä. Joskus pitää myös siivota ja pestä pyykkiä ja tavata ystäviä. "Virallinen" satunnaisten menojen päivä on keskiviikko, joka on myös kirjapiirin ja saunaryhmän vakipäivä. Perjantai on varattu mummotteluun, jota voi tulla runsaasti muutaman viikon kuluttua, kun uusi vauva syntyy. Ja huokaisupäivätkin ovat välillä tarpeen. Yks tai kaks mittääntekemättömyyspäivää viikossa. Ja pitää välillä muistuttaa itseään, että yli 70 ei ole enää 3-kymppinen eikä edes 6-kymppinen.
Tällaiselta näyttää maailma tänään, mutta huomenna kaikki voi olla toisin. Epikriisien alkulause ei enää olisi "hyväkuntoinen ikäisekseen".
Mutta paras pysyä tässä hetkessä ja nauttia tästä terveydestä ja luonnosta, mitä on jäljellä.
Pitäisi varmaan tarkkailla itseään kellokallemaisesti. Jos nopeudesta on liki 50% haihtunut, niin päivän rutiineihinkin menee enemmän aikaa. Siis minuuttipäiväkirja jostakin maanantaista?
Maanantaina Hesarin lukemisen jälkeen piti jo kiirehtiä klo 10 bussipysäkille. Senioritanssiryhmä kokoontui 1,5 tunniksi opettelemaan uusia tansseja. Minulle kaikki on uutta, koska aloitin syyskuun alussa. Sen jälkeen runsas tunti kuntosalilla ja lopuksi uimahallille ja saunomaan? Kotona taas klo 16.
Tiistaina keskellä päivää kielitunti ja kotilounas. Sitten vauhdilla lymfajumppaan ja ehdin vielä silakkamarkkinoille pyydystämään maustesilakoita. Kotona jo klo 20.
Keskiviikkona Honkanummen hautausmaalle kanervat kahdelle haudalle, kaupasta punajuuria punajuurisoppaa varten. Lupasin palkaksi soppaa yhden telineen kokoajalle.
Tiskit oli tiskattu 21 mennessä.
Torstaina kevensin ohjelmaa. Fillaroin jumppaan ja jätin väliin kuntosalin ja vesijuoksun. Jätin väliin myös Oodin ja päätin tänään lukea lähes loppuun Tiukka paikka-kirjan, mikä kertoo hänen kokemuksistaan pakolaisvyöryn aikoihin.
Perjantaina joko leffaan tai johonkin konserttiin. Viikonloppuna Emmaan lauantaina ja metsään sunnuntaina.
Kuukauteen mahtuvat myös mummottelu, kerran kuussa kirjapiiri ja saunaryhmä. Joskus pitää myös siivota ja pestä pyykkiä ja tavata ystäviä. "Virallinen" satunnaisten menojen päivä on keskiviikko, joka on myös kirjapiirin ja saunaryhmän vakipäivä. Perjantai on varattu mummotteluun, jota voi tulla runsaasti muutaman viikon kuluttua, kun uusi vauva syntyy. Ja huokaisupäivätkin ovat välillä tarpeen. Yks tai kaks mittääntekemättömyyspäivää viikossa. Ja pitää välillä muistuttaa itseään, että yli 70 ei ole enää 3-kymppinen eikä edes 6-kymppinen.
Tällaiselta näyttää maailma tänään, mutta huomenna kaikki voi olla toisin. Epikriisien alkulause ei enää olisi "hyväkuntoinen ikäisekseen".
Mutta paras pysyä tässä hetkessä ja nauttia tästä terveydestä ja luonnosta, mitä on jäljellä.
Pitäisi varmaan tarkkailla itseään kellokallemaisesti. Jos nopeudesta on liki 50% haihtunut, niin päivän rutiineihinkin menee enemmän aikaa. Siis minuuttipäiväkirja jostakin maanantaista?
