Vanhuu(teni)

Nykyisin  lukemismielenkiintoni kohdistuu elämän ääripäihin, vauvatietouteen ja vanhuuteen.  Omasta vauva-ajastani muistan kuulleeni hyvin vähän. Lapseni vauva-aika on unohtunut, mutta nyt elän mummouden ensikuukausia ja ihmettelen lapsen kasvua. 

Vanhuus askarruttaa kovin, koska se on jo läsnä. Minäkö vanha? Kyllä näin on, vaikka  terveydenhoitajan mielestä olen hyväkuntoinen ikäisekseni. Nyt pitäisi kävellä luonnossa, nostella puntteja, nukkua hyvin ja syödä terveellisesti. Enää ei puhuta raihnaisuudesta 70-80 ikävuoden kohalla. Oikea vanhuus tulee kuulema 85 vuoden paikkeilla ja silloin ehkä jo tarvitsee vähän apuja.

Kuinka voit?-kysymykseen vastaan aina, että voin hyvin. Pääsen vielä liikkumaan sinne minne haluan, mutta kaikkea "kivaa" on jo ilmaantunut.  Toisaalta nämä "kivat" pakottavat oppimaan uutta. Nyt tutkin maidotonta, gluteenitonta fodmap ruokavaliota.  Esim. sipuleista sallittuja ovat ruohosipuli ja purjon vihreä osa, pavuista vihreät salkopavut. Väitän että syön varmaan nyt terveellisemmin kuin aikaisemmin. Leivon itse leivän ja en syö pullaa, jos en itse tee. Sokeri, alkoholi, kahvi pois. Myös kaikki koisokasvit pois kuten peruna, tomaatti ja munakoiso. Kaikki marjat ja juurekset on sallittujen listalla. Vähän voi käyttää parsa- ja ruusukaalia. Kana, kala, kananmunat ja tofu sallittuja. Lisäksi probiootteja, molkosania, hyviä rasvoja ja vitamiininia. Eiköhän yks mikroskooppinen tulehdus parissa kuukaudessa rauhoitu. Sen jälkeen alkaa normalisointi. Eli kun vanhuutta kohti mennään, niin vauhti hiljenee, vaivat nuorenee ja lenkit lyhenee. Yöllä jomottaa milloin mitäkin kohtaa ja muisti pätkii. 

Mutta kevättä kohti kuitenkin. Päivä on pidentynyt jo tunnilla ja vihdoinkin lumi tuli ja peitti mustan maan pimeyden.