Muori matkailee 2017

Parhaiten dementiaa ehkäisee laulaminen ja matkailu. Ja lisäksi tietysti oikea ravinto, riittävästi liikuntaa ja unta. Ei ole vaikea valita "erikoitumisaluetta". Koulussa laulunumero oli 5 ja pakkolaulu luokan edessä ihan hirveää. Muistan että kerran pistin pääni pulpetin alle ja pihisin, että minulla on kurkku kipeä. Lisäksi alaluokkalaiset istutettiin laulukokeen ajaksi yläkoululaisten pulpetteihin keskipaikalle ja yleisöä oli vähän enemmän. Luokallani kyläkoulussa oli vain 8 oppilasta. Alakoulussa oli 3 luokaa yhdessä salissa ja yläkoulussa 3. Ns. jatkokoululaisten tilannetta en muista tutkimatta. Tämä taustaksi erikoistumisalueen valinnalle.

Matkailu tietysti on valintani. Mutta matkustus edellyttää paljon rahaa tai sitten ei. Tallinnaan pääsee 3 euron lipulla talvikautena, OnniBussi ja Matkahuollon tarjoukset mahdollistavat kotimaan matkat. Haaveeni on matkustaa bussilla pohjoiseen niin pitkälle kuin mahdollista. OnniBussilla pääsee Rovaniemelle asti ja sitten pitää vain tutkiskella Matkahuollon tarjouksia. Ennen pääsi postibussilla, jota ei ole enää.

Matkustusvuosi on avattu traditionaalisella Tallinnan matkalla 2.1. Lippu 3 euroa, seutulippu vielä voimassa joten ei erillistä liityntämatkakustannusta. Kohteena Sininen Salonki SPA ja jalkahoito ja tietysti joulutori Raatihuoneen luona. Siellä ehdin nautiskella jouluglögin, joka oli terästetty Suomi100 liköörillä. Lumisade alkoi Tallinnassa juuri kun tulin laivasta ulos. Pikaristeilyllä ei ehdi nautiskella ruuasta, jos on jotain muuta erityistä, joten söin laivalla 9 euron kotiruoka-annoksen. Olin tiukkana. En ostanut kuin aterian ja kupin kahvia

. Taidan oppia. Minulla oli eväänä pähkinöitä ja pari hedelmää. Olin pihi matkailija.

Opettelen edelleen paikallismatkustamista. Kun pitää kulkea "uusilla" reiteillä lähiliikenteessä. Niitä avataan, muutetaan ja lakkautetaan että ei edes perässä pysy. Eilen etsiskelin Rautatieasemalla missä on laituri 16. Piti päästä Pihlajamäkeen. Kiertelin torin pysäkkejä, muistin Kansallismuseon pysäkin, mutta ei se ollut se.  Onneksi yksi tuulilasia puhdistanut kuljettaja ymmärsi kysymykseni ja näytti Ateneumin suuntaan. Tuon rakennuksen luona. Siellä se oli.  Olin jo missannut vuoron, jolle tähtäsin.

Eipä tässä muuta. Ulkona talvi ja sisällä lämmintä. Ei valittamista.