JATKOAJALLA...

Tieto lisää tuskaa, mutta myös tieto vapauttaa. Kuuntelin tänään Rintasyöpäyhdistyksen juhlaseminaarissa  rintasyöpäasiantuntijoiden luentoja. Valtavasti ovat hoidot kehittyneet jopa viimeisen 5 vuoden aikana, jolloin olen ollut vain kontrolloituna. Tiedän, että oma pahikseni kuuluu sarjaan agressiiviset pahikset, mutta en tiennyt, että ennenkuin saamani hoito otettiin käyttöön, niin jäljellä oleva eliniänodote oli 1 vuosi.

Tilastot ovat tilastoja, mutta nykyisinkin  keskimääräinen eliniän lisäys on 56,5 kk. Olen jo ylittänyt keskiarvoeliniän pidennyksen. Saamani biologisen lääkkeen (trastutsumabi) valmistajan sivuilla oli aikoinaan arvio ns. parantuneista,  noin 37% hoidetuista. Nyt ei arvioita enää löytynyt. Pitää vain uskoa, että kuulun tuohon kolmannekseen.  - Täytyisi olla biokemisti, jotta olisi hyvin ymmärtänyt luennoitsijan selvityksen lääkkeen toiminnasta solun DNA:ssa. Monimutkaista. Samoin lääkkeen valmistus on kuulema todellista korkeatekniikkaa. Hintaakin  hoidoilla on rutkasti, joten voin olla vain kiitollinen Suomessa saatavasta hoidosta. - Britanniassa mennään jo punnat edellä, kun arvioidaan lääkkeiden korvattavuutta. Mikä on esim. kahden lisäelivuoden arvo.

Perustietoni sairaudestani ovat jääneet 5 vuoden takaiselle tietotasolle. Mutta tietojen päivitys on aina tarpeen, vaikka asia on jäänyt taka-alalle.

Tämä päivä kannusti taas elämään kuin "viimeistä päivää". Jokainen päivä on loppuelämän ensimmäinen, mutta se voi olla myös viimeinen. Aurinko on lisämotivaatio ennaltaehkäisevän liikunnan harjoittamiseen huomenna - jumppa klo 9 ja sitten 5-6 km kävelyä kotiin.

http://www.europadonna.fi/
http://www.siskot.info/

Löytämisen ilo

Etsin, etsin ja etsin. En löytänyt eka kierroksella asiakaskorttia ja luottokorttia, jotka olin poistanut lompakosta, koska ne eivät olleet päivittäisessä käytössä. Pengoin lompakot, laukut ja kaikki mahdolliset laatikot. Aloitin etsinnän taas alusta ja siellähän ne olivat, ensimmäisessä etsinnän kohteessa. Etsintään oli kulunut ainakin puoli tuntia. Löytämien ilo on eläkeläisen suurin ilo. Tuon viisauden kuulin ensimmäisenä eläkeläispäivänä ja se taitaa olla totta.

Missä luuraat aurinko? Tämän päivän räntis oli jotenkin mieltä latistava. Sää oli vielä ikävämpi kuin alkuviikolla Kuopiossa. Olen aika usein ollut hiihtolomalla Kuopiossa, joskus Puijolla ja joskus ystäväni luona ja hiihdellyt Kallaveellä ja Pappilan  pellloilla. Nyt ei tehnyt mieli hiihtelemään. Vettä ja loskaa ja hiihtopelloilleni oli ilmestynyt taloja. Puijolle en enää uskalla.

Mutta kevät tulee ja ehkä aurinkokin näyttäytyy.  Päivä on jo pidentynyt 5 tuntia. Pitäisiköhän herätä myös aikaisemmin? Jos ehtisi tehä päivän aikana mitä on ajatellut.   Tahon aurinkoon....