Viisi vuotta olen ollut oireeton eli rintasyöpä ei ole uusiutunut eikä todennäköisesti ole etäpesäkkeitä. Kiitos lääketieteen ja suomalaisen sairaudenhoidon. Kuitenkin joka päivä sairauden jälkitilat ja lääkitys muistuttaa menneestä. Mutta vaivani on pientä ja vähäpätöistä, jos vertaan moneen muuhun sairauteen. Voin liikkua ja syödä mitä mieli tekee. Normaalisti vuotuiset kontrollit loppuvat 5 vuoden jälkeen, mutta osallistun tutkimukseen, jossa selvitetään herceptin-lääkityksen tehoa. Riittääkö 3 kk:n lääkitys vai ovatko tulokset parempia jos lääkitys kestää vuoden. Arpaonni suosi minua ja kävin liki vuoden 3 vkon välein herceptin-tiputuksessa. Tutkimuksen takia minulla on vielä 6- ja 7-vuotiskontrollit.
Syön vaihtelevan terveellisesti, liikun vaihtelevan riittävästi ja nukuin vaihtelevia yöunia. Mutta päivittäin lautasella on pari valkosipulinkynttä, raakaa sipulia, kurkumaa avec pippuri.Vihreää teetä ja pakuriteetä välijuomana. Viiniä ja olutta mielitekoon. Tällä iällä en enää pohdi, että alkoholilla ei ole turvarajaa. Mieliteko tulee harvakseen.
Liikuntamääristä on jatkuvasti erilaista tietoa. Mutta ikäiseni vanhan ihmisen pitäisi joka tapauksessa kävellä päivittäin 30-60 min ja vähän treenata lihaksia. Jostain olen lukenut, että vasta yli 10 tunnin liikunnalla on merkitystä syövän torjunnassa. 7-8 tuntiin kyllä pääsen, mutta normin saavuttaminen ei oikein onnistu.
Nukkumatti saapuu vaihdellen. Joskus klo 22 ihan väsyksissä, mutta kepeästi näkyy siirtyvän puoleen yöhön. Onneksi noin 5 aamuna viikossa saan luomuherätä. Nyt kaamosaikaan unentarve on lisääntynyt melkein tunnilla. Ihka hyvä uni minulle on 7 tuntia ja vartti. Nyt nukun helposti 8-9 tuntia. Jotain iloa tästä oleiluelämästä :)
