KULUTAN - SIIS ELVYTÄN

Mitä se nyt tarkoittaa? Tämän vuoden käytettävissä olevat luonnonvarat on jo kulutettu ja kaikki kulutus on "tulevaisuuden syömistä" ?

Ihmisen pitää syödä ja  hankkia kenkiä, jotka pitävät jalat lämpiminä. On pakko hieman nakertaa tulevaisuudesta.
Muut vaatteet voin hankkia kierrätyskeskuksesta. En tarvitse uutta puseroa joka viikko ja kolme vuotta vanhat kierrätyspuseroni ovat edelleen kuosissa. Kotona ei kukaan arvioi "työpukeutumistani". Elämäntapani ei siis ole suuresti elvyttävä? Mutta en osta kampaajapalveluja Tallinnassa, jossa käyn aika usein muutaman euron hintaisilla lipuilla.  Tavallaan ylläpidän virolaisten laivatyöllisyyttä syömällä yhden aterian laivalla, kokit ja kassahenkilöstö.  Muut alvit Suomeen ja voin päätökselläni vaikuttaa promillen verran siihen, että kampaajani säilyttää työpaikkansa.Tuomittavaa huvimatkailua...

Kuuntelin äsken radiosta muovipussijutta. Syyskuu ilman muovipusseja. Toimittajat tuomitsivat muoviset jätekassit. Ostan  kauppatavaroille hyvin harvoin muovikasseja. Käytän samaa kassia yleensä 10 kertaa ja jokaisessa repussa on aina yksi varalla. Ja suunnitelmalliseen kauppakeikkaan otan aina repun/kestokassin mukaan. Yhden hengen taloudessani voin  käyttää hedelmäpusseja roskapussina ja päivälehden pussitaitosta saa biojätekääreen. Kotona varalla on kuitenkin parjattuja erillisiä roskapusseja. Mutta jos paperipussit tulevat syyskuussa hedelmäosastolle, niin käytän niitä. Sekajätteenkin voi paketoida sanomalehteen, mutta paperinarua en taia hankkia paketin sitomiseen :).

Entisenä yksinhuoltajana, nykyisenä yksinasuvana eläkeläisenä sekä sodan jälkeisen niukkuuden kokeneena on vaikea heittää pois tavaraa, jolla voisi olla vielä monta elämää. Taisin kerran todeta, että jokaisella tavaralla pitää olla ainakin kaksi elämää.

Lajittelua

Sana lajittelu herättää mielikuvan jätteiden lajittelusta. Kierrätys vähän siistimmästä jutusta. Radio- ja TV ovat viime päivinä nostaneet kierrätyksen esille. Johtunee kaatopaikkadirektiivin muutoksesta eli ei tekstiilijätettä kaatopaikoille. Ehkä voin sivuutta asian, koska meidän taloyhtiön jätteet poltetaan? Mutta lajittelu ja kierrätys on niin iso osa elämääni, että en voi sitä sivuuttaa. Ja toisaalta polttojätteessäkään ei saa olla metallia, lasia jne. Harrastan myös taloyhtiön jätekatoksessa käydessäni lajittelua - erityisesti kartonkisammiossa on kokonaisia laatikoita ja sisällä muovit ja tyroksit. Minulla on aikaa joten litistän laatikot, jos niitä ei ole liikaa ja siirrän sisukset sekajätteeseen. Mielessäni manaan, miten luetun ymmärtäminen on vaikeaa. Sammion yläpuolella on selvästi mitä siihen saa laittaa.

Kaikkea voi lajitella; elämää, ihmisiä, tunteita ja ihan mitä vain. Viime viikkoina on päässäni kuitenkin pyörinyt niiden tavaroiden, kirjojen, lehtien ja vaatteiden lajittelu siksi, että pitää poistaa paljon tavaraa, jolla ei ole enää käyttöä ja jota en ole muistanut vuosikausiin. Ja niillä ei ole paikkaa kodissani - enää. Koska kuulun ikäpolveen, joka ei voi heittää mitään tunkiolle, jos tavara on käyttökelpoinen ja joka voi saada uuden elämän jossain muodossa muualla. Kasoja syntyy, koska vaatteita en osaa laittaa pois heti kun pitäisi.  Täytyisi poistaa myös työelämästä tuomani "kotiläksy". Joko teen sen tai heitän paperit suoraan silppuriin eli roudaan ne takaisin X-työpaikalleni :). Ei juttua kukaan enää odota

Juuri  nyt pitää poistaa silmistäni yli 10 v. vanhat aikakauslehdet. Mukamas luen niitä. En todellakaan. Mutta hidas on ollut matka oikeisiin sammioihin.

Mielestäni esineellä pitää aina olla kaksi elämää. Sanomalehti uudestaan paperiksi tai jätepussiksi, hedelmäpussi palvelee roskapussina ja suojaa biojäteastiaa. Nyt katselen pesemiäni mattoja, joita en enää tarvitse. Ne ovat vain 44 v. vanhoja, ihan ehjiä, mutta pieniä palovammoja niissä on. Silitysraudan kuva, kun olin laskenut raudan lattialle ja se kaatui. Odotan ilmojen viilenemistä ja vien ne HESYn kissoille ja koirille alusmatoiksi. Vieressä on T-paitakassi, jossa on T-paitoja menossa tassupyyhkeiksi.

Olen ollut täydellinen oleilija hellepäivinä eli jo 33 päivää - kotona en tee mitään. Ja jos lähen kotoa, niin istuskelen rantakallioilla. Tänään sentään keitin kasviskeiton. Kuuntelen radiota ja mietin mihin tämä maailma on matkalla."Teemestarin kirja" vähän raottaa ovea maailmaan tämän "menneen maailman" jälkeen