torstai 29. toukokuuta 2014

KOLEAA

 

Onpa innostamaton sää.Ihanasta kesästä syksyn synkeyteen. Onneksi en ehtinyt viedä toppatakkeja kesäsäilöön. Villakäsineet ja pipo. Ne ovat hyvät varusteen keväisessä syksyssä lapsilla ja mummoilla.

Pohdiskelen elämän menoa. Ikäiseni ystävä kuoli maanantaina, siskoni kolaroi eilen rekan kanssa onnekkaasti. Vain auto romuna ja ihmisillä pelkästään ruhjeita. Siskoni miehen veli haudataan viikon kuluttua lauantaina. Olen kuvitellut että yli 85 vuotiaana alkavat ystävät olla harvassa, mutta nyt ystäväni hupenevat alta 7-kympin. Tällaista elämä on - ohut hopealanka voi katketa koska tahansa.




Eilen huomasin portaissa, että pystyn menemään ne alas ihan niinkuin ennen. Tammikuun kolarini jälkeen polvet ovat kuntoutuneet todennäköisesti niin hyviksi kuin tällä iällä on mahdollista. Viikottainen fysioterapia ja päivittäiset liikkeet ovat tehonneet. - Vielä yksi kerta ja sitten loppu.

Pitäisi tehdä kaikenlaista kotiaskaretta, mutta saamattomuus vaivaa. Äsken tein bolognesesoosia. Keitin pottuja, mutta huomenna taitaa olla makarooni kattilassa. Tomaatti on sikahalpaa. Eurolla saa kilon. Ruotsalaiset uudet potut 49 snt kilo, mutta ne olivat aika mauttomia. Pitää keittää ja paistaa tai tehdä perunasalaatti ja hyvin maustettu kastike.
Hollantilaiset mansikat ovat myös kohtuuhintaisia ja kokoisia. söin eilen pari dl. Inhottava ihottuma nousi käsivarsiin. Olikohan se ihan tavallinen mansikkareaktio  talven jälkeen vaiko "maakohtainen". Muistan lukeneeni, että mansikoihin pitää totutella vähitellen talven jälkeen.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kesää odotellessa

Maailmani valaistuu. Seuraan auringon nousuja ja laskuja. Nyt päivä on joulukuusta pidentynyt jo yli 10 tuntia ja vähitellen saan valoenergiaa, joka  auttaa tekemään erilaisia asioita. Kellarin raivausta, kaappien raivausta, ikkunoiden pesun ajattelua, kesän ajattelua ja kuinka oleilen kesällä kaupungissa.

Kaamospimeyden poistuminen on uskomattoman iso asia. Ajattelen jo kesän pidentämistäkin tai ainakin kesään vilkaisua marras-joulukuun vaihteessa. En ollut viime joulukuussa ainoa, joka vaipui syvään kaamosalakuloon.

Ymmärrän täysin talvisiirtolaisia. On helpompi hengittää ja liikkua kun ei tarvitse kiskoa liukuesteitä kenkiin ja toppahousuja jalkaan.

Mutta ensin kevään ja kesän valo ja toivottavasti myös lämpö.