Ihmisiä, kompurointia, taskuvarkaita
"Tuolla tulee ihminen" sanoi pieni lapsi metsäpolulla mummolleen. En ollut täti, en ollut mummo tai en ollut joku. Minäkin näin lapsen. En muista oliko hän tyttö vai oliko hän poika. Ihminen-sanassa oikeastaan on kaikki, mitä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä kanssaeläjässään. Ihminen, joka toimuii ja tuntee kuten minä itse. Kotini lähietäisyydellä on kolme pakolaiskeskusta, joista yksi lakkautetaan tai on lakkautettu sijaintinsa takia. Jos liikun ulkona, niin näen näitä ihmisiä joka päivä. Muualta muuttaneita uussuomalaisia on jokaisessa bussivuorossa, kaupan kassoilla, naapureina ja urheilupaikoilla. Olenhan itsekin ei suomalaista syntyperää olevien lasten suomimummo. Asioilla on puolensa. On aina ollut ja tulee olemaan. Hyvää ja vähemmän hyvää. Mutta maailma muuttuu ja kansainvaellus on alkanut. Mutta histoariaa pitäisi tutkia, jotta ymmärtäisi mistä on kysymys. Uskontojen historiaa, maailman historiaa ja Suomen historiaa. Itsekin olen unohtanut kouluopit. Aika on muistaa että Suomi on ruotsalainen, venäläinen ja eurooppalainen.
Tässä nämä maailmaa syleilevät uuden vuoden ajatukset.
Joten nyt tuijottamaan omaa napaa. - Sunnuntaina kävelin kauppakeskuksen aulassa ja joku minut kamppasi. Kuka, mikä vai minä itse? Makasin mahallani lattialla. Maassa oli valkoinen 3-5 m.mittainen valkoinen muovinaru, minkä lenkkiin kompastuin. Ei voinut ajatella "ei kai kukaan nähnyt". Saan huomenna selvityksen turvakameran kuvista ja teen ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Toistaiseksi vain pinta-arat polvet ja vähän kipua- Eniten kiinnosta miten naru oli lattialle joutunut kukkien pakkauspisteen narukerästä. Aika näyttää tuliko siruja polviin. Lankeeminen on aina vain askeleen päässä.
Joulunajan ohjelmaani on viimeiset vuodet kuulunut lämmin joulujuoma Tallinnassa Raatihuoneen joulutorilla. En ehtinyt ennen joulua, joten kävin loppiaisaattona päivää ennen torin sulkeutumista. Suuntasin satamasta kohti Vanhaa kaupunkia. Ihmettelin miksi jonkun piti kävellä kantapäilläni, vaikka ohi olisi hyvin päässyt. Käännyin ympäri ja samassa käyntyivät ympäri kolme nuorta miestä takanani. Reppuni kaikki vetoketjut oli avattu, mutta ilmeisesti tutkinta keskeytyi. Repussa oli sanakirja, vesipullo, varahanskat, paperinenäliinoja ja vaseliinia. Kaikki tallella. Lompakko, passi ja puhelin olivat hyvässä tallessa. Lokakuussa varastettiin puhelimeni, nyt yritettiin tyhjentää reppuni arvotavarasta, jota ei ollut. Siis olen tullut ikään jolloin joudun näpistelijöiden kohteeksi...
Mutta ei tämä uusi vuosi ihan huonosti alkanut. Kohtuullisen terve olo, ruokaa ja juomaa omiksi tarpeiksi ja vähän naapurillekin. Kaksi nuor-
ten kultamitalia. Suomi nousuun!
