keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Lounaalla ja pyöräteillä

Joskus olen todennut, että tiettyyn ikään saakka herraseura tarjoaa lounaita. Kypsällä iällä herraseuraa saa, kun lupaa maksaa ruuat :). Lounastin tänään kahden nuoren  herran kanssa (13 v. ja 16 v.). Terassi oli liian kuuma, joten valitsimme sisätilan. Valinnan varaa oli peruslounaspöydässkin, mutta seuralaiseni valitsivat pihvit. Lammaspata oli oma valintani. Viikon punaisen lihan kiintiö taitaa olla jo täynnä.

Poutasäällä kulkuneuvoni on polkupyörä alle 10 km matkoilla.  Tie-, putki- ja rakennustyömaat eivät ota huomioon pyöräilijöiden matkantekoa. Pyörätien katkaisua ei ilmoiteta  riittävän ajoissa, jotta voisi käyttää turvallista puolen vaihtoa eli esim. tien alitusta.  Mutta hengissä selvisin tänäänkin. Olen vuodesta 1962 pyöräillyt Pääkaupunkiseudulla. Onnekkaasti. Uskon itse, että 1960-luvulla käyttöön tullut varoviiri oli aika hyvä turva. Jostain syystä ne ovat hävinneet turvavalikoimista.
Liikenteessä en nykyisin pelkää autoja, vaan toisia pyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja sauvarullaluistelijoita.



Tällä suunnalla pyörätie katosi täysin.  "Lakia rikkomalla" selviydyin.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kesä ja rahattomuus

Miten kesän voi viettää kesäisesti ilman rahaa tai hyvin pienellä budjetilla. Tapasin Lapissa aikoinaan yksinhuoltajaäidin, joka totesi että kerrankin,  kun loma alkoi, niin laskujen jälkeen ei jäänyt yhtään rahaa. Kaupasta sai ruokaa tilille ja lomarentouksen antoi kirjasto. Maailma on muuttunut 50 vuodessa, mutta monella ei ole edelleenkään mahdollisuutta lomamatkailuun. Lapset eivät pääse edes omasta lähiöstään pois.
Kirjasto auttaa myös nykyisin "matkustamaan" erilaiseen elämään. Pääkaupunkiseudulla asuva voin myös pistäytyä Helsingin saarilla joihin on lauttayhteys. Eväät reppuun ja kirja kainaloon. Lähimatkailu vie arkiympäristöstä "Etelään". Uunisaari on kesämökkini. Pihlajasaari Välimeren matka.

Helsingissä hehkutetaan nyt Haagan alppiruusupuistoa. Puisto on kehut ansainnut ja eilen riskeerasin kuntoni kanssa ja pyöräilin puistoon  katsomaan kauneutta. Se kannatti. Puisto on laaja, 8 hehtaaria ja kaikkialla kukki.  Voimat riittivät noin 25 km pyöräretkeen, mutta illalla olin aika väsynyt.
Ajelin aluksi vanhaa työmatkareittiäni, mutta Paloheinässä tuli ongelmia. Tunnelityömaa katkaisi tutun reitin, eikä missään ollut ohjausta Laaksoa kohti. Jouduin etsimään reitinpäätä ja välillä oli pakko käyttää pyöräily kielletty-väylää eli pururataa. Paluumatkalla tulin tuttua reittiä ja taas sama ongelma. Mistä pääsen pyörätielle? Liikennemerkkien vastaisesti ajoin Paloheinästä Keskuspuiston osuuden. Liikennemerkki kielsi pyöräilyn!. Oli reittivastaavalta jäänyt jotain huomaamatta?
Lähetin palautteen kaupungille. Saa nähdä, kauanko kestää kieltomerkin huputtaminen.